Luksuspäivä

Luulisi että nuori seura nuorentaa, mutta ei se niin mene. Kyllä itseään nuoremmassa seurassa oikeinkin ymmärtää olevansa vanha. Ainakin jos seura on 6v.

Lahjojen keksiminen on aina vaikeaa ja tavaramäärän kasvattaminen ei tunnu hyvältä, niinpä keksin että tänä vuonna annan sukulaislapsille – 5 kpl alle 7 v. – aikaa. Jokainen saa oman luksuspäivän. Silloin ei mennä päiväkotiin, silloin tehdään juuri sitä mitä ko henkilö tahtoo. Ja jos ei tehdo tehdä mitään, haluaa vain olla kotisohvalla, sekin käy. Lapsi päättää, mrs Middleage toteuttaa.

Ensimmäinen luksuspäivä on nyt vietetty. Pelasimme lautapelejä, Inkan aarretta, Kimbleä ja Muuttuvaa labyrinttia, rökäletappio tuli kaikissa, eikä tarvinnut edes fuskata. Onneksi ei pelattu muistipeliä, se on niin masentavaa!

Ostimme mellevät karkkipussit ja menimme leffaan katsomaan Kunnon dinoa. Minä olin tyhjentänyt oman karkkipussini jo ennen leffan alkua. Viisas lapsi valisti minua että kannattaisi syödä vasta kun leffa alkaa. Niinpä. Kaksi kertaa itkin, lapsi ei kertaakaan, hän analysoi leffan tapahtumien kulkua minulle. Yritin soperrella että onpas tunteellista.

Sitten Hoploppiin. Siellä olikin arkimaanantaina hiljaista. Menimme trampoliiniin pomppimaan. Olipa hauskaa, kunnes tajusin että olisi kannattanut mennä ensin vessaan. Ei lapsen vaan minun.

Hoplopissa on sellainen ilmatäytteinen liukumäki. Luulen että on joku sukurasite kiinnostus lasten liukumäkiä kohtaan. Muistan nimittäin, kun äitini halusi testata muovipäällysteisen patjan turvallisuuden tallin katolta laskemiseen ennen kuin me lapset otamme vekotimmen käyttöön sillä seurauksella, että äitiparka joutui sairaalaan. Yli 70-vuotias isäni puolestaan innostui kokeilemaan uimahallin vesiliukumäkeä, kun olimme yhdessä uimahallissa silloin n.4-vuotiaan lapseni ja papan kanssa. Kyllä oli papan ilme näkemisen arvoinen kun tunnelista tupsahti.

Nämä muistot mielessäni kipuisin käsiveskoineni ilmaliukumäen huipulle. Se onnistui! Ehkäpä näissä liukumäkiasioissa pojasta polvi paranee, niin sanotusti.

Kiipeilysokkelohelvettiin en aluksi suostunut tulemaan, en olisi millään viitsinyt lähteä ryömimään sinne, mutta viisas lapsi osasi suostutella, vedellä oikeista naruista ja sieltä itseni löysin. Todellinen herrasmies 6v lupautui kantamaan käsilaukkuani vaikeiden kohtien yli ja muutenkin ohjeisti kulkuani valvoen turvallisuuttani. Kun en meinannut uskaltaa laskea viimeistä kierreliukumäkeä, lapsi tyynnytteli ja rohkaisi kokeilemaan.

Neljä luksuspäivää jäljellä. Enää en yhtään ihmettele lasten minulle antamaa lempinimeä Vanharouva.

Pitäisiköhän blogin nimi vallan muuttaa?

 

 

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Luksuspäivä

  1. Heli sanoo:

    Ei muumimammakaan ilman käsilaukkuaan pärjäisi misssään. Sen antaa varmasti turvaa vielä ne neljäkin kertaa.. ja mamman asenne -kuinka jännittävää-on aivan välttämätön.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s