Epäluottava sukupolvi

Poika löysi Instagramista uuden ystävän. Tyyppi tykkäsi samoista asioista, yllätävänkin samoista asioista. Keskellä yötä hälytyskellot heräsivät. Eihän se voi olla totta. Hiippailin hakemaan pojan kännykän ja katsoin, mitä kaverukset olivat viestitelleet. Ilmiselvä feikkiprofiili! Joku aikuinen pervo yrittää ystävystyä ja utelee, tykkääkö tytöistä vai pojista. Loppuyönä en nukkunut. Aamulla laitoimme nettipoliisille ilmoituksen.

Oma lapsuus tuntuu lintukodolta. Vauvat jätettiin rattaisiin nukkumaan kaupan oven ulkopuolelle, autojen ovia ei lukittu, edes kodin ovea ei lukittu yöksi. Ihmisiin luotettiin. Nykyisin on toisin, lapsiin on pakko istuttaa epäilyksen siemen. Älä luota, epäile ensin, kaikki eivät tarkoita hyvää. Suurin osa on kilttejä, mutta joukossa on pahoja ja he voivat olla ovelia ja vaikuttaa kilteiltä.

Tuntuu pahalta kasvattaa lasta maailmaan, missä toiseen ihmiseen ei voi luottaa. Minkälainen yhteiskunta on 10-20 vuoden kuluttua, kun nämä epäluottamukseen kasvaneet ovat aikuisia, jotka eivät luota toisiinsa, eivät yhteiskuntaan, eivät poliisiin, terveysviranomaisiin, työkavereihinsa, naapureihinsa, ystäviinsä, luottavatko edes perheisiinsä?

Feikkiprofiilin takaa paljastui ilkeämielinen luokkakaveri. Onneksi, pahempi vaihtoehto olisi ollut se pedofiili. Poliisi-ilmoitus peruuttiin, asia selvitettiin koulussa, anteeksi pyydettiin ja saatiin. Silti, luottamusta on nakerrettu. Sitä nakerretaan pala palata, eikä se palaudu.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s