Terveisiä Lapista, Äkäslompolosta! Olipa mahtavaa, kolme päivää, 62 km murtsikkaa, kolme kertaa Tuure Kilpeläisen keikalla, rautua, poronkäristystä ja savuporokeittoa, hiljaisuutta ja loppumattomiin valkoista latua.
Ja mikä parasta: ei kerjäläisiä polvillaan, ei japanilaisia, ei venäläisiä, ei jenkkejä, ei saksalaisia, ei Isistä, ei terrorismia, ei mitään pahaa, kaukana kavala maailma.
Hyi! Ei niin saa tuntea, eikä varsinkaan sanoa! Tosi lapsellista sulkea silmänsä todellisuudelta, tosi tyhmää inhota globalisaatiota. Vapaa liikkuvuus ja rajat auki.
Vaan minkä sille voi, jos tuntuu hyvältä taantua lomailemaan muiden kantasuomalaisten pariin harrastamaan perinteisiä suomalaisia lomanviettotapoja eli hiihtämään, saunomaan ja juomaan kossuvissyä. Ihan melkein pystyin kuvittelemaan että Kekkonen on vielä presidentti. Ja hiihdellessä haaveilin reservaatista kantasuomalaisille samaan tapaan kuin Amerikassa on intiaaneille. Sinne menisin ja oven perässäni sulkisin. Syntihän se on, mutta siksi sen tässä nyt tunnustan, ripittäydyn, anteeksi tuntemuksiani pyydän ja ajatuksiani syvästi kadun.
