Vasen peukalo on mystisesti turvonnut nivelen kohdalta. Ollut jo viikon verran. Mihinkään en ole sitä lyönyt enkä satuttanut, eikä sormi ole kipeä. On vain turvonnut, vähän tunnoton ja nurjalta puolelta punoittaa. Ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli että non-niin, nyt alkoi nivelrikko. Äidillä oli sellainen. Muistan kun äiti lämmitti ruokaöljyä ja hautoi kipeitä käsiään lämpimässä öljyssä.
Pointti ja pihvi tässä on se, että nykyisin aina kun ilmenee jotakin kremppaa, arvelen että joku äidin sairastamista vaivoista on iskenyt minuun. Kun väsyttää, epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kun en muista, epäilen parkinssonin tautia. Peukku turpoaa, epäilen nivelrikkoa.
Kuvittelen että kaikki on one hundred procent perinnöllistä ja että väistämättä tautitieni on sama kuin äidillä. Mutta minä olen minä, en äitini.
