Vedin herneen nenään, meni syvälle. Kirosin, huusin, vaadin oikeutta. Silmissä sumeni, pää pimeni, mieli musteni. En nähnyt mitään, en kuullut, olin täysin hallitsemattomien tunteiden vietävissä. Mahtava fiilis! Tämmöistä en ole ennen kokenutkaan. Jälkeen päin olo oli kuin vastanuohotulla savupiipulla. Oli noki ja karsta kadonnut. Vuosien saatossa kerääntynyt pöly puhallellut taivaan tuuliin. Seuraavana yönä nukuin kuin tukki. Levollisena ja rauhan saaneena, vaikka luulisi, että sellaisen raivokohtauksen jäljiltä ei pysty nukkumaan pariin vuorokauteen. Merkillistä. Varsinkin, kun täysin epätyypillistä käytöstä minulle ja tapahtui toistamiseen kuukauden sisällä. Mutta vaikka epätyypillistä niin saattaa olla hyvinkin lajityypillistä. Minulta on kuukautiset tulematta. Nyt se on alkanut. Tekisi mieli teettää pinssi:”Ohi on ovulaatiot!”
