Nyt se iski: juhannusahdistus. Niin kuin laulussa sanotaan ”nuorena tuntenut murheita en, riemua vain kohdata sain…” pätee myös juhannuksen juhlintaan. Kaveriporukassa riitti, kun oli riittävästi ruokaa ja juomaa, mitään stressiä en muista tunteneeni.
Kun juhlia vietetään laajennetussa perhepiirissä tilanne on toinen. Osallistujat ovat teineistä geriatrisiin, kaikilla omat toiveet ja näkemykset, elämäntavat ja aikataulut. Siinä missä vanhus herää kukonlaulun aikaan, teini nukkuu puolille päivin. Aamiaisaika kestää siis noin kuusi tuntia. Siitä väistämättä seuraa se että seuraavan kerran nälkä on eri aikaan.
Ruokarajoitteista puhumattakaan. Onko tänä vuonna mukana joku kasvissyöjä, geliaakikko tai en syö koskaan muuta kuin jauhelihaa -ihminen? Kerran oli tosin kesävieraana ammattikokki, joka ei koskaan syönyt muiden laittamaa ruokaa. Ei paha.
Entäpä sitten alkoholi. Ihmisillä on sen suhteen erilainen sietokyky. Siinä missä toinen lorottelee viinikassista isoja laseja ja päätyy pelkästään iloiseen hiprakkaan, tulee vanhus humalaan pelkästä pullon etiketin näkemisestä. Tunnelmanlatistajia ovat myös he, jotka eivät itse saa ottaa pisaraakaan ja siitä saavat mandaatin valvoa ja kommentoida isoon ääneen toisten alkoholin käyttöä. Kerran oli juhannusvieraana aito alkoholisti. Väitti ettei käytä alkoholia laisinkaan ja joi vain vettä ruokapöydässä. Muistan ihmetelleeni miehen juttuja, kovaa ääntä ja rehvakasta olemusta. Selitys löytyi tyypin jo poistuttua tontilta, varaston viinikanisteri oli tyhjentynyt, mies oli sen lorotellut parempiin suihin eli omaansa. Samalla selvisi syy miehen epätavallisen suurelle innokkuudelle lämmittää saunaa ja saunoa, jopa monta kertaa saman päivän aikana.
Tällä hetkellä, viisi päivää ennen juhannusta, otsaani hiertää ahdistuspanta, ja aivoni huutavat hiljaista, sisäistä huutoa: ”ei juhannusta, perutaan se, ollaan vain hissuksiin kolmistaan, ei vieraita, ei hässäkkää, ei melua, ei sitä kaikkea” . Silti tiedän, että kun kaikki ovat tulleet, laseissa on kuplivaa, juhannuskoivut tuoksuvat ja laulamme yhdessä perinteisen juhannuksen aloitusveisuumme ” kun taas on aika auringon, mä uskon siinä taikaa on…” , niin siinä todellakin on taikaa, kaikki on hyvin ja onnellista ja niin kuin pitääkin, eikä ahditusta enää ole. On vain onni siitä että on juhannus ja että saamme sen viettää yhdessä.
Mrs Middleage 