En kyllä yhtään ihmettele, että ihmiset eivät vietä 50v.syntymäpäiviään. Terve harkintakyky on sellaisella, joka jättää juhlat pitämättä. Eikös se Harkimokin melkein kuollut sydänkohtaukseen syntymäpäivänään jossakin Etelä-Afrikan luxus-resortissa? Saati sitten minä! Kotona! 34 vierasta, tarkoitan tuttua, ystävää, sukulaista, on se paljon pahempi!
Meinaan kuukahtaa syntymäpäivästressiin. En nuku hyvin, en syö hyvin, en ajattele hyvin, en mitään hyvin. Pahinta on, että en edes hahmota, mitä stressaan? Ajatuskulku on jotakuinkin tällainen: mitä jos saan noroviruksen, mitä jos joku perheenjäsenistäni saa noroviruksen, mitä jos kakkufirma ei ole leiponut kakkua, mitä jos ravintoloitsija ei ole tehnyt ruokia, mitä jos en osaa nauttia juhlista, vaan stressaan, niin kuin nyt teen ja mitä jos juhlat menevät minulta ohi, koska stressaan, niin kuin nyt teen. Eli juhlat menevät minulta ohi, koska stressaan, ei siksi, että jokin menisi pieleen. Miten täältä pääsee pois? Poks.
Työkaveri tulee auttamaan järjestelyissä. Hätyytin hänet tänne jo tänään, koska en usko olevani edes puhekykyinen ennen h-hetkeä. Hän katsoi hössötystäni hetken ja teki oikean diagnoosin: ”Sinähän olet niin kuin ne morsiamet.” Töissä tapaa paljon hätääntyneitä morsiamia, joilta omat häät uhkaa mennä ohi, koska he eivät uskalla heittäytyä tilanteeseen, sanoa että ”Anna mennä, anna sen tapahtua.”
Anna mennä on minun mantarani seuraavat päivät. Anna mennä, anna mennä, annamennä, annamennäannamennaannamennä…..
Mrs Middleage 