Myöhäinen aatonaatto.
Kinkku paistettu, imelletty perunalaatikko vielä jälkilämmöllä loimottaa, kuusi osapuilleen koristeltu, A-tikkaat siinä vieressä, ja latvatähti, se puuttuu. Sähän minulle on tärkein ja rakkain: peräisin lapsuuden kodista.
Jos joulun kanssa pelaisi räsypokkaa, mikä olisi viimeinen asia, minkä jättäisi, mistä ei voisi luopua?
Perinteistä latvatähdestä huolimatta minä jättäisin kynttilän. Olisi vaikea viettää joulua ilman kynttilää. Kaikesta muusta voisin luopua. Kuusesta, koristeista, jouluvaloista, ruuista, lauluista, lahjoista. Mutta kynttilä, jos ei olisi elävää kynttilää jouluna, kyllä tuntuisi surkealta!
Kynttilän valo on elonkipinä. Kynttilän valo on usko, toivo ja rakkaus. Ja niistä suurin on Toivo.
Toiveikasta huomenta.
Rakkauden täyteistä Joulua.
Uskomattoman Hyvää Uutta Vuotta.
Olkoon Voima & Valo kanssanne,
terveisin, mrsMiddleage
ps. Taidan jäädä tauolle. Keräilen voimia. Palaan asiaan kun jaksan/asiaa.
