Kesävieras katseli pyllistelyäni jääkaapin edessä, ja kysyi, miksi emme laita jääkaappia korkeammalle että ei tarvitsisi kyykkäillä niin alas. Hyvä kysymys.
Jääkaappi itsessään on peräisin 90-luvulta ja minun vanhempieni mökille ostama. Usein olemme suunnitelleet uuden jääkaapin ostamista, mutta se on jäänyt, ja nähtävästi jääkin, koska vanhat kodinkoneet on tehty kestämään – toisin kuin uudet.
Jääkaapin etupaneelin olen uudistanut Etolasta ostamallani sinivalkoisella, pikkuruutuisella tarramuovilla. Vihanneslaatikko on ajat sitten hajonnut, ja vihannekset lojuvat alahyllyllä vapaina. Ehkä meillä onkin vapaita vihanneksia niin kuin kaupassa kananmunia!
Kesävieraiden poistuttua menin lempikauppaani tori.fi’hin ja ryhdyin määrätietoisesti etsimään jääkaapille sopivaa alustaa. Katsoin lipastot, laatikot, tasot jopa sohvapöydät Uudenmaan läänistä ja Varsinais-Suomesta. Ei ollut mitään sopivaa. Ongelmana oli jääkaapin syvyys, se on 54 cm ja yleensä kaikki lipastot ja laatikostot ovat ”lättänämpiä”. Niinpä ei sitten jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin….
…KAATOPAIKKA! Täällä jäteasema on avoinna keskiviikkoisin ja lauantaisin. Heti lauantaiaamuna säntäsin paikalle. Sanoin jäteaseman työntekijälle – pitkälti eläkeiän ylittäneelle papalle että en tuo mitään, mutta saanko hakea, jos löydän sopivan alustan jääkaapille? ”Mikä ettei, vie pois vain.
Kaatopaikan pappa on todellakin vanha. Mielessäni mietin että hän on varmaan ajatellut että ikänsä puolesta sopii hommiin joko kaatopaikalle tai hautausmaalle, ja valinnut sitten ensimmäisen. Oikein mukava ja avulias mies.
Puujätteet eli vanhat huonekalut yms. ovat yhdessä isossa kasassa jäteaseman reunalla. Oli yllättävän hiljaista, joskus kaatiksella on ruuhkaa kuin Stockan Hulluilla Päivillä, mutta nyt ei ollut kuin yksi pariskunta, joka heitti oman 70-lukunsa samaan kasaan. Heidän poistuttuaan kaatopaikkapappa tuli avukseni. Hän bongasi täydellisen kokopuisen, noin 30 cm korokkeen, jonka koko on aivan täydellinen tarkoitukseen. Korokkeessa on vieläpä pienet reunat. En tiedä, mihin tarkoitukseen se on aikoinaan tehty, olisiko jonkinlainen istuinrahi?
Kun ajelin takaisin mökkille, hymyilin tilanteen koomisuudelle. Minä Gucci-lippis päässä dyykkaamassa kaatopaikalla jäteaseman papan kanssa. Siitä olisi pitänyt ottaa kuva.
Mieleeni tuli käyntini astrologi Markku Mannisen vastaanotolla joskus 90-luvulla. Juuri muuta en käynnistä muista, mutta hänen sanansa ”elämässäsi on koomisia piirteitä” on jäänyt mieleeni.
Totisesti.
ps. Jääkaappi pelittää todennäköisesti vielä seuraavat 20 vuotta, nyt kun olen imuroinut sen taustapaneelin vuosikertapölystä. Jääkaapin takana oli järkyttävä kerros pölyä, sinne tippuneita laastareita ja postikortteja ja ties mitä ”arkeologisia” löydöksiä.
Mrs Middleage 
Ah!
Arvelen että olemukseni syvimmissä kerroksissa on vahingossa 40-luvun pula-ajalta nykymaailmaan jäänyt (missä se ressukka värjötteli siinä välissä ennen syntymääni??) henkilö.
Mikään ei tuota niin suurta iloa kuin se, että ei tarvitse ostaa uutta, vaan löytyy vapaana uuteen käyttöön soveltuva esine.
Jännitin kovasti jos vaikka kaatopaikalta ei löydykään. Tämä tarina päättyi hyvin.