Kas, siellähän on Mikko Kuustonen jälleen

Tekisi mieli kirjoittaa, mutta päässä surisee tyhjää. Ei tule mitään mieleen. Paitsi että Mikko Kuustonen on joka paikassa, eikä siitä paljon juttua irtoa.

Ryhdyin sunnuntaiehtoona lasagnen tekoon ja avasin keittiötelevision viihdykkeeksi. Siellä se Mikko Kuustonen taas oli. Tällä kertaa musiikkiohjelman raadissa Tähdet, tähdet -ohjelmassa. En yhtään hämmästyisi, jos joku kerta Mikko olisi puoli yhdeksän uutisten kommentaattorina. Tuntuu sopivan joka ohjelmaan. Eikä siinä mitään, on sanavalmis, iloinen ja joviaali ihminen. Mutta on kai muitakin ihmisiä?

Toinen asia, mitä olen miettinyt, on koronatestaus. En ole vielä koronatesteihin joutunut, mutta lehdistä olen lukenut, kuinka testipaikat ovat ruuhkautuneet, ja kuinka testin ottajista on pulaa. Eikä ole herkkua olla täydessä sotisovassa kuumana kesäpäivänä 12 tunnin työvuorossa ottamassa näytteitä. Siinä voi olla lämpöhalvaus lähellä.

Niin että eikö niitä koronatnäytteitä voisi ottaa itse? Tehdäänhän sitä vaikka mitä raskaustestejä, otetaan virtsa- ja  ulostenäytteitä. Ei tuntuisi mahdottomalta ajatukselta tökkiä puikkoa nenään. Sitten ei enää olisi jäljellä kuin näytteen toimitus tiettyyn paikkaan. Voisivatko esimerkiksi apteekit vastaanottaa niitä? Tai sitten drive thru -paikkoja, missä olisi jonkinlaisia postilaatikoita, joihin näytteet ja niihin tarvittavat tiedot voisi tipauttaa. Ei tarvittaisiin ylimääräistä henkilökuntaa muuta kuin postilaatikon tyhjentämiseen.

Ulostenäytteestä tulee kyllä hauska juttu mieleen. Elettiin 90-luvun loppua, ja oltiin miehen kanssa oltu kesähelteellä reissussa Moskovassa. Saatiin molemmat ripuli. Meillä oli silloin sama työterveyslääkäri, ja ulostenäytteet piti toimittaa sinne. Olin yön aikana ripuloinut itseni niin kuiviin, että minkäänlaista näytettä ei enää aamulla herunut. Laitettiin sitten siitä miehen ulostenäytteestä palanen minunkin purkkiini, ja vietiin molemmat näytteet omina laboratorioon. Ajateltiin että sama pöpö se kumminkin on.

Ihan järjetön ajatus! Täytynee pistää nuoruuden ja hulluuden tilille. En muista enää, mikä pöpö sieltä sitten tuli diagnoosiksi, mutta sen muistan, että olin elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran ilmoittautunut puolimaratooniin, ja se juoksu jäi sitten ripulin takia juoksematta.

Kaupunkiin paluumuutto ei ole ihan sulavasti mennyt – ei ainakaan kissalta. Ensin yritti paeta parvekkeelta, mutta jäi takapuolesta kiinni kaiteeseen. Siitä turhautuneena päätti osoittaa mieltänsä puraisemalla pöydällä olevaa pientä kultaista aasia niin että aasilta irtosi korva. Hyvä kun ei nielaissut sitä korvaa. Yksikorvainen aasi näyttää nyt yksisarviselta.

Kuumalta tuntuu. Mökillä on ilmalämpöpumppu, ja se on kyllä kätevä. Voi viilentää tai lämmittää tai jopa kuivata ilmanalaa tarpeen mukaan. Kaupungissa ei sellaista ylellisyyttä ole. Käsittääkseni taloyhtiöt suhtautuvat aika nihkeästi ilmalämpöpumppujen asentamiseen.

Mökillä ilmalämpöpumpun kaukosäädin on yöpöydällä. Jos yöllä tulee hiki, niin siitä vain surauttaa koneen käyntiin ja kohta on jo kylmä.

Olenkin nyt heräillyt aamuöisin, yleensä aina tasan kello kaksi, enkä meinaa saada enää unta. Pitäisi yrittää sinnitellä hereillä pidempään, jos sitten nukkuisi aamuyöt paremmin. Ostin myös Uni-Jukka nimistä teetä asiaa auttaakseni. Vähän kumma nimi teelle. Ihan kuin joku dementikko olisi miettinyt että mikäs se unihiekan heittäjän nimi oikein olikaan? Ja sitten muistunut mieleen vähän sinne päin; Nukkumatista tullut Uni-Jukka.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s