Uusi normaali

Matkailuyrittäjät itkevät, kun entiset turistit eivät pääse koronan matkustusrajoitusten takia tulemaan. Itkun sijaan pitäisi miettiä tilanne uudelleen ja keksiä uusia, korvaavia toimintoja entisten tilalle.

Matkailu on muuttunut myös Suomesta poispäin. Matkustusrajoitukset ja karanteenit koskevat myös heitä, jotka haluaisivat täältä lähteä matkalle. Ja koska he eivät voi tai halua lähteä ulkomaille, potentiaalia kotimaan matkailun kasvulle on olemassa, mutta mielestäni sitä ei ole osattu kohdentaa. Tilannetta ei ole osattu käyttää hyväksi.

Yhtenä esimerkkinä eräs Saariston rengastien varrella sijatseva ravintola, joka ei avannut oviaan koko kesänä, vaikka käsillä oli kenties vilkkain matkustuskesä ikinä.

Ennen juhannusta olisin halunnut matkustaa Lappiin katsomaan yötöntä yötä. Laitoin kyselyn majoituksesta eräälle iglu-majoitusta järjestävälle yritykselle. Vastausta ei ole vieläkään tullut. Eipä silti, ei Kolariin olisi edes päässyt. Junat eivät kulkeneet sinne asti. Käsittämätöntä sekin. En minä sinne asti jaksa autolla ajaa. Koko Suomen läpi.

Ensi kesäksi on majoituskysely Sastamalaan. Viime viikolla laitoin. Ei ole vastausta kuulunut.

Pari talvea sitten olin Lapissa talvella Äkäslompolossa. Olisin halunnut vuokrata auton käydäkseni Reidar Särestöniemen museossa. Ei ollut autoja vuokrattavana lyhytaikaiseen vuokraukseen. Matka taksilla olisi ollut liian pitkä ja kallis. Jäi sitten käymättä. Harmitti. Niin lähellä, mutta kumminkin kaukana.

Junien pitää kulkea. Vastauksia kysymyksiin pitää antaa. Kyllä mekin haluamme matkustaa Lappiin ja Lapissa, asua hotellissa, ostaa palveluja, kokea Lapin eksotiikkaa, syödä poronkäristystä.

Ravintolaruuan hinta muualla Suomessa ihmetyttää. Etelä-Suomen kaupunkialueilla asuvat ovat tottuneet siihen että pizzan saa kympillä, lounaan viiidellätoista. Muualla Suomessa hinta on aina vähintään kaksinkertainen, usein kolminkertainen. Ja ainakin Helsingissä luulisi olevan kalliimmat liikehuoneistovuokrat, joten tilavuokrat eivät hintaeroa selitä.

Tuntuu siltä kuin moni ajattelisi että tämä menee ohi. Entä jos ei mene? Jos tämä jää. Ei ehkä ihan samassa laajuudessa, mutta kuitenkin jää, vähän niin kuin aids. Mitä jos kaikki palaudu täysin ennalleen ikinä koskaan?

Silloin kannattaisi miettiä, mitä ja minkälaista sitten tarvitaan. Ehkä me voisimme opetella pitämään keskenämme kivaa. Ja ehkä se voisi olla jopa kivempaa kuin ennen. Vähän niin kuin Senaatintorilla tänä kesänä. Nyt sieltä olivat pois turistibussit ja pakokaasu, tilalla oli kukkaistutuksia, iltaa istuvia ihmisiä, ruokaa ja juomaa. Ihan melkein niin kuin ulkomailla konsanaan, Suomen Helsingissä!

Voisiko hiihtolomien porrastusta loiventaa entisestään ja siten pidentää kotimaan talvimatkailun sesonkia? Jos koko Etelä-Suomi ei lähtisikään lomalle viikolla kahdeksan. Jaettaisiin talvilomaviikot uudelleen alkamaan jo helmikuun alusta. Saataisiin sesongille pituutta. Kannattaisikohan Lapin loma varata jo nyt hiihtolomaksi. Luulenpa että voi vielä tulla ruuhkaa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s