Työyhteisön bioversiteetti

Koska yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen veromarkkoja, on työssä käyvän väestön määrää yritetty kasvattaa eri konstein. Ratkaisuksi on kokeiltu eläkeiän nostamista, eläkeputkia on kritisoitu, työttömiä on yritetty pakkotyöllistää ja -kouluttaa.

Tämän päivän Hesarissa (17.9.2020 sivu A28) kerrotaan tutkimuksesta, jonka mukaan 23 prosenttia yli 50-vuotiaista kokee, että ikääntyvistä halutaan päästä työpaikoilla eroon. Luku on suuri, mutta tavallaan minusta yllättävän pieni ottaen huomioon, että on miltei mahdoton päästä takaisin työelämään, jos jää työttömäksi + 55-vuotiaana. Luulisi, että tämän olisi huomannut useampikin kuin neljännes ikäryhmästä.

Artikkelissa sanotaankin että ”ikääntyvien työllisyydessä ei ole kysymys vain palkansaajien omista työhaluista”. Niinpä. Ei auta keppi, jos ei työtä ei ole tarjolla.

Artikkelia lukiessa tuli mieleeni 80-luku. Tulin tuon vuosikymmen puolivälissä täysi-ikäiseksi ja aloitin tietenkin saman tien ravintoloissa ja discoissa käynnin. Silloin työntekijät – tarjoilijat ja portsarit – kyseissä paikoissa olivat verrattain usein vanhoja (toisin sanoen todennäköisesti keski-ikäisiä, mutta minun nuorissa silmissäni vanhoja), kiukkuisia naisia ja miehiä, joilta tuskin uskalsi tilata ampiaisen tai sinisen enkelin. Ainakin se tuli tehdä nöyrästi ja tipit muistaen. Portsari todennäköisesti tuplasi palkkansa tipeillä, joita piti syytää kouraan, että pääsi taas seuraavana perjantaina sujuvasti jonosta sisään.

Eipä ole samaa näkynyt aikoihin. Ravintolatyöntekijät ovat nykyisin poikkeuksetta nuoria ja nättejä. Mihin ovat kadonneet kiukkuiset keski-ikäiset?

Kun muistelen omaa työhistoriaani ja erilaisia työyhteisöjä, niitä kaikkia yhdistää se, että yhteisö on muodostunut eri-ikäisistä ihmisistä. Ja se on ollut ja on kaikken antoisinta.

Muistan, miten nuorena naisena muutin maalta pääkaupunkiin töihin, ja miten lämpimästi minut otettiin osaksi työyhteisöä. Porukasta löytyi äitihahmoa ja isosiskohahmoa ja oman ikäistä seuraa. Oli turvallinen ja hyvä olo.

Ja miten nyt, kun itse olen jo keski-ikäinen, nautin nuorten seurasta työyhteisössäni. Heidän myötä pysyy edes vähän kartalla siitä, mitä on meneillään, saa näppäriä neuvoja tietotekniikkaan yms.

Työyhteisö on tärkeä kasvattaja ja myötäeläjä. Työkavereiden kanssa ei puhuta vain töistä ja työasioista, heidän kanssaan pohditaan ihmissuhdeongelmia ja terveysasioita, haaveita ja pettymyksiä. Eri-ikäisistä koostuva työyhteisö antaa perspektiiviä kumpaankin suuntaan. Nuoret voivat oppia vanhoilta ja toisin päin. Tämä tietenkin edellyttää avoimmuutta, arvostusta ja positiivista suhtautumista puolin sun toisin.

Toivoisin että tätä asiaa osattaisiin arvostaa ja työyhteisön ”bioversiteettiä” ylläpitää ja laajentaa. Olisipa mukavaa, jos ravintolassa törmäisi jälleen +50-vuotiaaseen naisoletettuun tarjoilijaan. Lahjottavia portsareita en kaipaa, tosin eipä ole tullut discossa käytyä tällä vuosituhannella.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s