Pikkumatkoja

Viime aikoina olen törmännyt mielenkiintoisiin matkailumainoksiin. En tiedä, onko tämä uutta koronan myötä tullutta, vai ovatko matkanjärjestäjät järjestäneet vastaavia aikaisemminkin, mutta niihin ei ole vain tullut kiinnittäneeksi huomiota.

Eli pienet, lyhyet kotimaanreissut eri teemoilla. Itse kiinnostuin Hämeenlinnan Aulangolle suuntautuvasta liikuntapainotteisesta viikonloppumatkasta, missä ohjelmassa oli pilatesta ja tanssia, saunomista ja kylpylää, ulkoilua Aulangon upeissa maisemissa ja tietenkin kolmen ruokalajin illallinen muun muassa.

Kävin syksyllä ensi kertaa Aulangolla ja ihastuin paikkaan ja maisemiin. Käytiin myös tutkimassa hotellihuoneita sillä silmällä, jos joskus menisi. Siellä on vanhalla funkispuolella aivan upea kulmahuoneisto parvekkeella. Sisustettu funkistyyliin. Muistaakseni huone numero 701.

Pidän persoonallisista hotelleista. Harmi että niin moni hotelli on menettänyt alkuperäisen luonteensa, ja niistä on tullut liian samanlaisia. Onneksi suuntaus on tässäkin muuttunut. Ihan vastikään oli juttua – olisiko se ollut Hesarin kaupunkiliitteessä? – hotellien persoonallisesti sisustetuista huoneista. Uskon sen olevan tulevaisuutta.

25.vuotishääpäivämatkalla muutama vuosi sitten… herttileiri sehän oli viime vuonna! Kylläpä on aikavääristymä, varmaan johtuu koronasta sekin, tuntuu että siitä olisi jo vuosia! Vaikka oli keväällä 2019.m No joka tapauksessa silloin matkustimme Pariisiin, missä olimme aikoinaan myös häämatkalla. Yövyimme l`Hotel nimisessä hotellissa. Olipa persoonallinen ja hieno! Mieleen jäi erityisesti ala-aulan pantteritäpläinen kokolattiamatto. Jokainen huone oli erilainen. Meillä oli Josephine Bakerin huone, ja se oli sisustettu peilihuonekaluin. Kaikki huonekalut, sänky, kampauspöytä, kaikki oli tehty peilistä. Koko hotelli oli erikoisen mallinen – pyöreä – kaikki huoneet sijaitsivat pyöreän rappukäytävän reunoilla.

Takaisin kotimaahan.

Mukavalta kuullosti myös yhden yön reissu Haikon kartanoon joulukuun alussa. Ohjelmassa Teemu Keskisarjan esitelmä. Historia kiinnostaa, ja olisi kiva päästä kuulemaan historioitsija Teemu Keskisarjaa livenä. Lisäksi ohjelmassa oli joululaulukonsertti solistina baritoni Hannu Lehtonen pianisti Seppo Hovin säestämänä. Ja sielläkin kolmen ruokalajin illallinen. Sehän voisi olla oikein mukava pieni ohjelmallinen pikkujoulu ystävien kera!

Hyvin voisin kuvitella matkustavani tämän kaltaisille minimatkoille. Jostain syystä minun ulkomaan matkailuintoni ehti nyykähtää jo ennen epidemiaa. Varsinkin lentomatkustaminen ei innosta. Epämiellyttävää. Tiedän, että on sellaisiakin jotka rakastavat lentämistä. Lehdessä oli kerran juttu miehestä, joka saattoi lähteä vaikka edestakaisin Hongkongiin. Hän piti niin paljon lentämisen tunnelmasta. Ei ole minun kakkupalani.

Ehkä se on se pakkoistuminen paikoillaan monta tuntia mikä ahdistaa. Ja lentokenttien hälinä, koneessa paljon vieraita ihmisiä liian lähellä, niiden läsnäoloon – kovaääniseen puheeseen, kuorsaukseen, lasten itkuun sopeutuminen. Ylähyllyt turvoksissa lentolaukkuja, koska kukaan ei enää laita laukkuja ruumaan, kun se maksaa. Ruuan syöminen kyynärtaipeet kiinni kyljessä, koska tilaa on liian vähän. Ilmanpaineesta lukkiutuvat korvat. Turvatarkastukset. Jonot. Ja pitkät väsyneet matkat lentoasemilta pois hotelleihin. Paluulento lähtee aamuyöstä. Joo; ei.

Mutta hotelleista pidän. Hetken piipahdus pois omasta miljööstä, hyvää ohjelmaa, rentoutumista ja ravintolaruokaa – se kuulostaa juuri sopivalta paketilta minulle!

Toivottavasti nämä ohjelmalliset kotimaan minimatkat ovat tulleet jäädäkseen. Ja toivottavasti saan itseni liikkeelle lähtemään jollekin sellaiselle.

Pienimuotoinen harmitus on tänä vuonna ollut niin monen menon peruuntuminen koronana myötä. On ollut vähän rasittavaa anoa rahoja takaisin. Mikään mihin olin ostanut lipun tänä vuonna, ei toteutunut. Ohi meni mm. Tuure Kilpeläisen keikka (tosin siirretty ensi kevääseen), Jaakko Saariluoman stand-up -show, Iskelmäfestivaalit Porissa, Nevan risteily heinäkuussa, Paul Oxleys Unitin keikka. Cow-baletti (tosin siihen olisi saanut uuden lipun, mutta en vielä halunnut mennä koronapelon takia). Nämä kaikki jäivät kokematta. Kynnys ostaa lippuja on noussut.

Liput on olemassa enää ensi kesän Sastamalan gregoriaanisen musiikin konsertteihin. Sinne olen jo varannut majoituksenkin. Ehkä se toteutuu. Ennen sitä minimatkoille lähelle.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s