Parisuhteita

Yhtenä aamuna radioissa – taisi olla Aito Iskelmä – naistoimittaja kertoi Instagram-ihastuksestaan. Mies, jonka kasvoja ei kuvissa näy, vain tatuoidut, lihaksikkaat kädet, tekee kierrekynttilöitä. Nainen oli aivan läkähdyksissä kertoessaan kuvista ja tästä tuntemattomasta miehestä.

Toimittaja kertoi että häntä kiinnostaa ja vetää puoleensa maskuliiniset miehet, jotka tekevät jotakin herkkää ja naismaista. Miestoimittaja vastasi tähän, että ajattele, miltä tuo kuullostaa. Hän ei voisi sanoa vastaavaa naisesta. Että on puoleensavetävää, kun isotissinen nainen pesee autoa tai tankkaa, vaikka kysymyksessä on ihan sama asia toisinpäin.

Näin se on. Kolikon puolet ovat erilaiset. Jostakin syystä tällä hetkellä on sallittua pitää miestä objektina, katsoa sillä silmällä ja sanoa se, mutta toisin päin ei enää.

Jäin miettimään, miten mielenkiintoista ihastuminen ja seksuaalinen vetovoima onkaan. Vakka kantensa valitsee. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Jokaiselle on omansa.

Jotakin kiihottaa alfaurokset, toista hipsterit. Yksi tykkää pahoista pojista, toinen kilteistä. Pukumiehistä, uniformuista, salivaatemiehistä. Vaaleista, tummista, tatuoiduista, ei-tatuoiduista. Hoikista, lihaksikkaista, karvaisista tai karvattomista.

Täydellisiä mätsejä ovat jääkiekkoilija-missi tai palomies-sairaanhoitaja parit. Niissä maskuliininen vakka kohtaa feminiinin kannen.

Olen aina ajatellut että seksuaalisuus ja sukupuolinen identiteetti on jonkinlainen jana, missä on ääripäänsä ja välimuotonsa. Sijoitumme sille janalle johonkin kohtaa jokainen.

Itse en ole kovin naisellinen. Ihailen sellaisia kyllä, sellaisia annekukkohovinaisia, joilla on pitkät, hoidetut kynnet, tukka hyvin ja aina korkokengät. Mutta se ei sovi minulle. Olen sellainen röntsähommien tekijä ja harppoja. Ei kestä menossa kynnet eikä kengät. Pitää pystyä astumaan isoja askelia.

Lisäksi olen etevä tekemään ns. miesten asioita. Hoidan meidän perheen autoasiat; huollot, katsastukset, tarkistan öljyt. Kaadan puut, leikkaan nurmikon, grillaan, maalaan seiniä. Eli teen juuri niitä asioita mitä miehen pitäisi tehdä. Meidän perheessä väännetään vitsiä siitä, että lempikauppani on rautakauppa.

Tarkoitus olisi kyllä tästä ominaisuudesta päästä eroon. Joka kevät päätän, että seuraavana kesänä vietän sellaisen ”naisellisen” kesän. Pukeudun vain nätisti ja en tee mitään miesten töitä. Lopulta kuitenkin löydän itseni jostakin pöpeliköstä oksia sahaamasta.

Mutta ilmeisesti olen onnistunut oman vakkani valitsemaan, vai hänkö minut valitsi? Olemme olleet nyt naimissa 26 vuotta. Jos mietin puolisoani ja seurustelukumppaneita ennen häntä, kaikkia yhdistää turvallisuus ja kiltteys. Olen aina valinnut sellaisen miehen itselleni. En pidä vaarallisista suhteista, enkä ihmissuhdejännityksestä. Alfaurosten pörhistely naurattaa minua, sillä ei minua lumota, mutta älykkyydellä, ja sillä että saa minut nauramaan ja tuntemaan oloni prinsessaksi, sillä minut hurmataan.

Yhdessä vaiheessa pojan lempiohjelmia oli Uuno Turhapuro -elokuvat, niitä tuli katseltua aika paljon. Niistä on jäänyt mieleen eräs Uunon repliikki vaimostaan ja siitä, miten kotityöt tulevat tehdyksi: ”pikku kukkapuska pitää tämän työkoneen liikkeessä”. Omalla laillaan toimiva parisuhde sekin. Kyllä siinäkin on vakka kantensa valinnut.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s