Nastakenkätäti

On se niin mukavaa, kun on olemassa heitä, jotka jatkavat. Kieltäytyvät poistumasta takavasemmalle hiljaisuuteen. Eivät vetäydy koloonsa muistelemaan menneitä, tyytymään siihen että joskus oli jotakin, vaan aina vain jaksavat yrittää uutta. Nyt puhun Dannystä, 78v. joka on ehdokkaana Suomen euroviisukarsinnoissa.

Dannyn kappaletta ei ole vielä julkistettu, mutta toivon että se olisi hyvä. Ilmiön puolesta peukutan.

Oletusarvo ihmisen elämänkaarelle on, että jossakin kohtaa pitää ymmärtää väistyä sivuun. Suurin osa niin tekeekin. Se käy ihan luontaisesti. Jäädään eläkkeelle, into loppuu, väsyttää ja kolottaa. Ei jaksa enää pysyä ajan hermoilla, opetella uusia asioita, koska uutta pitää oppia, jos meinaa eteen päin työelämässä porskuttaa. Vanhoilla taidoilla ei yksin pärjää, omaa käyttöliittymää pitää päivittää – niin ikävää kuin se onkin. Mutta jos ihminen jaksaa uudistua ja samalla hyödyntää pitkän iän tuomaa tietotaitoa, niin siinähän on kaikki edellytykset. Nuorella ei koskaan voi olla vankkaa kokemusta.

Itse ainakin ärsyynnyn jo siitä, että kone vaatii niin usein päivityksiä ja aina niiden tekemät muutokset eivät mielestäni ole parannuksia vaan huononnuksia. En ylipäätään ymmärrä, miksi päivityksiä tulee niin usein? Eikö riittäisi kerran, kaksi vuodessa?

Toisaalta Dannyn pitäisi kyllä päivittää kampaus. Siinä on vähän trumpilaisia piirteitä. Tyttöystäviään hän onkin päivittänyt koko ikänsä. Mutta ehkä siinä tyttörumbassa on jäänyt oma olemus päivittämättä, kun vetovoimaa on näyttänyt olevan tälläkin lookilla. Välttämättä aikoinaan omaksuttu tyyli ei enää ehtoopäivillä ole käypä. Toisaalta onhan se ainakin persoonallinen, että sikäli. Ja onko se nyt edes sopivaa toisen tyyliä julkisesti arvostella, vaikka kohde julkisuuden henkilö onkin. Jokainen tyylillään. Että siitä vain, Danny! Onnea kisoihin! Go for it!

Tuli mieleen tuosta tyylistä ja sen päivittämisestä. Tässä kun rupeaa itsekin rupsahtelemaan ja kaiken lisäksi korona-aika on kotiuttanut ihmisen niin että omaan pukeutumiseen ei ole edes paljon kiinnittänyt huomiota. Sitä kiskaisee samat farkut ja pitkähihaisen mustan t-paidan päälle sängyn viereiseltä tuolilta joka päivä ja on ihan tyytyväinen. On minulla kyllä tyylikkäät tossut, kaikenlisäksi lämpimät ja kätevät. Että tossuilla upgreidaan olemusta tyylikkäämmäksi.

Mutta olen miettinyt, minkälaisen lookin ja tyylin haluaisin vanhemmiten? Minkälainen haluaisin olla ulkoiselta olemukseltani? Haluaisin olla sellainen ”Dame”, pitkiin mekkoihin, viittoihin, kolttuihin pukeutuva spessumummo. Harmi kun en pidä koruista, ne häiritsevät. Tyyliin sopisi hyvin runsas korujen käyttö, helmirykelmät kaulassa. Kaulakurttujen ympärille olisi kiedottu arvokas silkkihuivi. Sekään ei oikeasti toimi minulla. Jostakin syystä huivit eivät pysy paikoillaan nätisti. Jos sidon ne jotenkin, niin jo kohta kuristavat kurkkua, ovat menneet jotenkin rumasti. Pitäisi mennä huivinsidontakurssille. Olen katsonut youtubesta ohjeita. Juuri vähän aikaa sitten pisti silmään televisiosta Ruotsin kuningatar Silvia. Hänellä oli niin kauniisti ja taidokkaasti taiteltu silkkihuivi kaulalla. Mutta sellainen vaatisi hillittyä käytöstä ja elämäntapaa. Minä olen vöyhkä ja rehkijä, uudisraivaajaihminen; en mikään high society persoona, siksi korut eivät sovi eikä huivit pysy. Toisin sanoen pukeudun ”vanhana” pitkään mekkoon, missä on huivi- tai rusettikaulus, päässä on hattu ja jalassa jotkut kengät, joilla on hyvä lampsia menemään. Kengissä on talvella nastat.

Nastat. Seuraava aihe. Minulla on kumiremminastat, jotka voi kiinnittää kenkiin päkiän kohdalle. Älyttömän hyvät. Voi vaihtaa aina niihin kenkiin, mitkä käytössä, vaikka lenkkareihin jos lähtee lenkille. Paitsi että nyt molemmat nastaremmit ovat kadonneet. Ensin tippui oikeasta jalasta, totesin että ei haittaa, oikeastaan kätevämpi kun on vain toisessa, mutta sitten vasemman jalan remmi tippui myös. Nyt taas ei ole nastoja, pitää mennä ostamaan uudet.

Olen hehkuttanut nastojen ihanuutta miehelle, mutta hän ei yhtään ymmärrä. Hänen mielestä nastakengät edustavat vanhuutta, raihnaisuutta ja nössöyttä. Tosin hän ei ole asiaa näin ilmaissut, mutta näin olen sen tulkinnut. Minä taas en ymmärrä tätä asennetta ollenkaan. Olisikohan joku yleinen miesten ajattelutapa, koska törmäsin samaan asenteeseen työpaikalla. Eräs miespuolinen pastori, joka oli juuri tullut isäksi, esitteli vastasyntyneen vauvan valokuvaa kännykästään, harmitteli sitä että oli kaatunut aamulla heti kotoa lähdettyään. Hän oli laittanut viestin talonmiehelle että pitää hiekoittaa. Eiköhän se talonmies tiedä muutenkin että pitää aurata ja hiekoittaa, ajattelin. Joten pidin pastorille saman nastakenkäsaarnan kuin miehelleni. Pastori tuumi että niin kyllä kai sitä pitää pikku hiljaa myöntää oma vanhenemisensa. Minä siihen että eihän tällä ole mitään iän kanssa tekemistä. Vaihdathan sinä autoosikin talvirenkaat. Ei vika ole säässä, eikä talonmiehessä vaan omissa varusteissa. Nyt nastat alle.

Taas pääsi kukkahattutäti vauhtiin. Kukkahattutäti on talvisin nastakenkätäti.

ps. Ihanaa että tänne eteläiseen Suomeen on vihdoin saatu talvi! Loppuvuodesta itkeskelin että saanko enää koskaan kokea lumen narskumista jalkojen alla. Kyllä saan! Nyt narskuu. Heti säntäsin hiihtämään rinkiä lähipuistoon, kun lumi oli laskeutunut.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s