Elämän merkityksellisyyttä etsimässä

Tiistain 19.1.2021 Hesarin pääkirjoitussivulla on Taru Tujusen hyvä kolumni Olemassaolon merkitys ei ole hauska mainoskampanja. Kirjoituksessa Tujunen pohtii sitä, miten korona-aika on lisännyt merkityksellisyyden pohdintaa niin yrityksissä kuin puolueissa. Miksi olemme olemassa, mitä tavoittelemme?Voisiko työllä, sillä mitä teemme, olla merkitystä? Pelkkä hauska mainoskampanja ei enää riitä.

”Kun merkitys on kirkas, ei tarvitse ihmetellä, mitä tehdä, kun maailma ympärillä heittää kuperkeikkaa.” Tujunen haastaa meitä uskaltamaan tehdä asioita toisin omassa arjessa. ”Jotta tekemisen merkityksellisyys kirkastuu tai jopa tulee määritellyksi uudestaan, meidän on osattava ajatella asioita uusista näkökulmista…..Arjessa kyse on kuitenkin siitä, uskallammeko ajatella ja tehdä asioita toisin. Sitä uskallusta tarvitaan nyt kaikkialla.”

Vaikka tilanne on uusi, viisaus on vanha. Yksilö (samoin yhteisö ja yhteiskunta) selviytyy, jos löytää elämälleen merkityksen. Tätä opetti psykiatri, neorologi Viktor Franklin, joka kehitti logoterapian, terapiamuodon, missä tarkoitus on parantua oman elämänsä merkityksen löytämisellä. Frankl joutui keskitysleirille, natsit ehtivät tuhota hänen logoterapiaa käsittelevän kirjan käsikirjoituksen, mutta Frankl kirjoitti sen uudelleen vapautumisensa jälkeen. Kannattaa lukea Franklinin kirjoja; Ihmisyyden rajalla, Olemisen tarkoitus / Elämisen tarkoitusta etsimässä.

Elämisen merkitystä ja tarkoitusta ihminen etsii aika ajoin ilman suurempia vastoinkäymisiäkin. Ei tarvita panepidemiaa eikä keskitysleirejä. Se on osa ihmisen elämää, osa ikäkriisejä tai muita kohtia elämässä, joilloin syystä tai toisesta miettii omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta, tai tarkoituksemattomuutta. Sillä sellaiselta elämä usein myös tuntuu, täysin turhalta ja tarkoituksettomalta. Merkitys ja tarkoitus unohtuu, hautautuu tai voi olla että se muuttuu. Joku ennen tärkeäksi kokema ei enää olekaan tärkeää. Elämänarvot muuttuvat.

Eräässä Kamala Luonto -sarjakuvan stripissä synkistelyyn taipuvainen majava pohti, että mitä se Luoja on mahtanut miettiä, kun minut loi. Kettu vastasi, että varmaankin sitä että tehdäänpä oikein hieno lättänä häntä ja siihen jatkoksi jyrsijä.

Kun aikoinani löysin Viktor Franklinin kirjat ja ajatukset, innostuin logoterapiasta niin paljon, että suunnittelin jopa lähteväni opiskelemaan sitä. Muistaakseni Salossa oli joku opisto missä olisi ollut mahdollista opiskella. En sitten mennyt, ja ehkä hyvä niin. En usko että olisin parhaimmillani ”terapeuttina”. Ehkä tämä blogin pitäminen on minulle sopivinta terapiaa, terapioin itseäni ja siinä sivussa ehkä lukijoita.

Oman elämän merkityksen löytämisessä koin ison ahaa-elämyksen sattumalta vuonna 2012. Tai en tiedä, oliko se sattumaa, ehkä se oli kohtalo, ehkä niin oli tarkoitus. Olin opiskellut suntion tutkinnon ja löytänyt minulle sopivan työn ja toimenkuvan. Suntion toimenkuva on laaja, sanonnan mukaan siihen kuuluu kaikki paitsi ruustinna.

Eräänä tavallisena iltapäivänä huomasin kirkon penkillä pienen lehtisen, joku oli sen siihen unohtanut. Kävin sen noukkimassa pois, ja samalla lukaisin. Pieni kirjanen yksinkertaisine piirroskuvineen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kirjan nimi oli: Valontuoja. Se kertoi pienestä tytöstä, joka kulki kynttilä kädessä kohti pimeää kaupunkia, missä ei palanut yksikään valo. Mutta kun tyttö tuli sinne, hän toi mukanaan valon, joka levisi ja pian koko kaupunki hohti valoa. Tyttö jatkoi matkaansa. Kirja päättyi vielä dramaattisesti sanoihin, että hetken päästä kukaan kaupungissa ei enää muistanut, kuka valon oli tuonut, mutta ei se pientä tyttöä haitannut.

Kirjanen puhutteli minua, se tuntui kertovan minun elämäni tehtävän. Tehtävänä on tuoda iloa ja valoa muille. Ja kun tarkemmin ajattelin jo mennyttä elämääni, entisiä töitäni ja työyhteisöjä, missä olin työskennellyt, kaikkea kokemaani, minusta alkoi tuntua että niin, ehkä olin ollut juuri eniten valontuoja, ilontuoja. Ehkä se oli ollut aina enemmän merkityksellisempää kuin se itse työ, mitä tein. Itse työ on toisarvoista, ensisijaista on se mitä tuon mukanani omalla persoonallani.

Muutama vuosi sitten poika keksi minulle jopa tähän kosmiseen tehtävääni sopivan tittelin, ilosofi. Olen sitä käyttänyt siitä lähtien tittelinä. Valontuoja -kirjanen on minulla piironginlaatikossa aarteiden joukossa. Kukaan ei sitä koskaan tullut kirkolta omakseen hakemaan, joten päättelin, että se oli minulle tarkoitettu.

Loppuun toisen keskitysleirin kokeneen juutalaisen Dietrich Bonhoefferin kirjoittaman virren sanat. Virsi löytyy virsikirjasta, virsi 600, ja sitä usein lauletaan kirkoissa vaikeina hetkinä, kun tarvitaan uskoa tulevaan.

1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Elämän merkityksellisyyttä etsimässä

  1. Dietrich Bonhoffer oli tietämäni mukaan luterilainen, ei siis juutalainen. Voisiko juutalaisen tekstejä edes olla suomalaisessa virsikirjassa tai onko niitä?
    En minä muuten, mutta kun juutalaisuus (ja islam) ovat samoista heimouskontojen alkujuuresta ja oppiensa suurista samankaltaisuuksista huolimatta opillisesti ja uskontopoliittisesti niin eri leireissä, että virallisissa kirjoissa, joita virsikirjakin on, ekumenia ei ole pinnassa.
    En muuten tiedä miten asia on.

    Mutta Bonhoffer oli Usassa joskus 20-luvulla ja sillä suuri vaikutus hänen ajatteluunsa, toimintaansa

  2. …. hups.. siis sillä oli valtava vaikutus toimintaansa saksalaisessa vastarinnassa kun sen aika tuli 40-luvulla . Ja keskitysleirillehän hänet vietiin tapettavaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s