Koronavuosi nuoren elämää

Tämän päivän (25.1.2021) Hesarissa oli hyvä mielipidekirjoitus huolestuneelta lukiolaisen äidiltä. Olen itsekin yksi sellainen. Poika on lukion toisella.

Vanha mainosjuliste tien varrella sanoi, että Maaseutua ei voi tuoda. Näin on. Eikä nuoruutta voi siirtää. Sitä ei voi elää uudelleen myöhemmin. Eikä sitä voi elää vain etänä. Nuoruus pitää elää ja kokea silloin kun se on.

Olen harmitellut, tuntenut tuskaa, huolta ja pelkoa, kun olen samaistunut pojan ikäpolven elämään. Heistä kasvaa koronanuorten sukupolvi, jolle jää muisto etänuoruudesta. Mitä se tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa sosiaalisiin taitoihin, ryhmäytymiseen, kykyyn toimia yhdessä muiden kanssa.

Miten ja ennen kaikkea missä, tutustutaan vastakkaiseen sukupuoleen, saadaan kokemuksia ja elämyksiä, mitä nuoren ihmisen elämään on yleensä kuulunut?

Nyt on peruttu penkkarit. Vanhojen tanssit pyritään järjestämään myöhemmin keväällä. Tansseja harjoitellaan etänä tietokoneen välityksellä. Kuvitellen tanssipartneri. Pukuvuokraamosta on jo käyty varaamassa jo frakki. Se on sentään tehty livenä.

Mediassa huomio on ollut ikääntyneiden ongelmissa. On kirjoitettu paljon heidän yksinäisyydestään. Nuorista on oltu hiljaa. En halua vähätellä vanhojen ihmisten ongelmia, mutta he ovat tanssinsa tanssineet, ensisuudelmansa suudelleet, ensirakkautensa kokeneet.

Minä suren nuorten tilannetta. Enkä tiedä, miten sitä voisi muuttaa tai parantaa. Vuosi on kulunut. Vuosi nuoren elämässä on pidempi kuin vanhan.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s