Otin vyöruusurokotteen

Stressipäivä. Vaihdoin puhelinta. Se aiheuttaa aina ongelmia, niin nytkin.

Olin kyllä perehtynyt eri vaihtoehtoihin etukäteen huolella, joten varsinainen ostopäätös oli helppo. Elämä vanhan puhelimen kanssa alkoi olla jo aika moista räpellystä. Jos puhelimen erehtyi laittamaan päälle ulkona, akku pimahti välittömästi tyhjiin. Se oli hankalaa, koska ostan esim. bussi-/ratikkaliput HSL:n sovellutuksella. Jos puhelin menee oston jälkeen pimeäksi, en voi näyttää lippua bussinkuljettajalle tai lipuntarkastajalle.

Olin jo kerran ostanut kännykkään uuden akun, ei siitä ole monta kuukautta. Taisi olla hukka homma. Sillä sai muutaman elinkuukauden lisää.

Ajattelin tyhjentää vanhasta kännykästä mahdollisimman paljon sisältöä, että materiaalia ei turhaan siirry uuden kännykän muistia rasittamaan. Tyhjensin esimerkiksi kaikki vanhat whatsup-keskustelut. Sekään ei mennyt ihan putkeen. Jotkut saivat minulta mysteeriviestin, ja vaikka tarkoitukseni oli poistaa viestit vain itseltäni, poistui ne jostakin syystä osalta muiltakin keskusteluun osallistuneilta. Näin kävi mm. työpaikan whatsup-ryhmässä. Se oli tietenkin paitsi noloa myös harmillista, koska mukana oli kuvat työvuorolistoista, ja osa olisi tarvinnut niitä.

Myöskään kaiken aineiston siirto kännykältä toiselle ei näytä onnistuvan helposti. Olen nyt kolme ja puoli tuntia siirtänyt tiedostoja, ja vieläkin lukee että ”odota”. Kaikki muu on siirtynyt, mutta app’it ei. Kännykkä sanoo että minun pitää kirjautua uudelleen, ja niin olen tyhnyt. Silti lukee että ”odota”. Hermo meinaa mennä. Kaiken lisäksi olin unohtanut oman apple id -salasanani, sitä kun tarvitsee käyttää aika harvoin, nyt jouduin nollaamaan vanhan ja kehittämään uuden tilalle. Kukaan ei muistanut, mikä meidän kodin wifi:n salasana on. Sitä arvuuteltiin. Oli monenlaista muistilappua. Mikään salasana ei täsmännyt. Lopultä äkkäsin mennä katsomaan itse kojeesta. Siinä se oli printattu tarralappuun laitteen kylkeen.

Kyllä tämä salasanojen ja numerokoodien viidakko on aikamoinen helvetti. Pitää itse olla Tarzan että siitä viidakosta selviää. Onneksi uudessa kännykässä on naamatunnistin. Paitsi että kyllä sekin haluaa välillä kysyä pääsykoodia. Nyt piti keksiä uusi, vanhassa on neljä numeroa, nyt pitää olla kuusi. Erikseen on vielä SIM-salasana. Miksiköhän sille pitää olla oma? Niin kuin nyt joku änkeäsi puhelimelleni varastamaan siitä SIM-kortin. Mitä iloa siitä nyt olisi? Hetken aikaa saisi sillä soitella minun kuukausimaksuni hintaan, kunnes kortin kuolettaisin.

Käytän usein salasanana lapsuudenkodin lankapuhelimen puhelinnumeroa. Se kun on liisteröitynyt aivoihini niin syvälle, että uskon vielä täysdementikkonakin muistavani sen. Useinhan ihminen muistaa vanhana nimenomaan lapsuusajan, muisti alkaa deletoitumaan takaperin nykymenneisyydestä kohti vanhaa.

Kävin ottamassa rokotuksen. Nimittäin vyöruusurokotteen. Ystävä sai sellaisen silmään. En ole nähnyt miltä näyttää, mutta puhelimessa olen jutellut, ja epätoivoiselta kuulostaa. Kipu on kuulemma sietämätön. Jotakin huumelääkettä syö sen kestääkseen. Hän on ammatiltaan yksityisyrittäjä, ja ongelmana on että töitä pitäisi tehdä, projektit paukkuu, mutta nyt ei pysty. Sietämätön tilanne.

Googlasin vähän vyöruususta. Sehän on vesirokon jäänne, mikä jostakin syystä vastustuskyvyn heikentyessä aktivoituu, ja alkaa elämöidä ruusuna. Ystävällä on ollut rankat ajat: työstressiä ja hänen äitinsä kuoli loppuvuodesta sairastettuaan pitkään, joten se on myös lisännyt huolta ja painetta. Varmasti kaikki tämä osaltaan vaikutti siihen että vyöruusu aktivoitui.

Anopilla on kanssa ollut vyöruusu, jopa useampaan kertaan. Mutta ei kylläkään pään alueella. Muistan että yhtenä kesänä vietiin hänet jopa sairaalaan mökiltä sen takia.

Koska itse kärsin allergioiden aiheuttamista iho-oireista, en halua kokea enää mitään vyöruusua siihen päälle, jos sen voi rokotteella estää. Täyttä suojaa ei edes rokote anna. Maailmalla on kehitetty myös astetta parempi rokote ruusuun, mutta se ei ole vielä saatavilla.

Rokotuksen jälkeen piti hetken aikaa odotella soffalla, että ei tule mitään äkillistä yllätystä. Lueskelin siinä muista rokotuksista. Tuli ihan sellainen olo että tekee mieli käydä pistämässä itseensä ihan kaikki mahdolliset rokotukset. Kuten pneumokokki. Yhdellä rokotteella saa suojan loppuelämäkseen.

Helsingissä on Ateneumin takana Rokoteklinikka niminen paikka. Siellä saa käydä piikillä. Ei tarvitse varata aikaa, sen kun lampsii sisään, ja valitsee listalta mitä laitetaan.

Menenpä nyt katsomaan, olisiko äpsit latautuneet uuteen kännykkään. Tekisi mieli katsoa, miltä suoratoistot siinä näyttävät hivenen isommalta ruudulta.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s