Mielipidediversiteettiä

Yhtenä päivänä – en nyt muista minä, kun nämä päivät tulevat ja menevät kuin lähiöjunat – oli radio auki keittiössä siivittämässä ruuanlaittoa. Siellä käytiin keskustelua keskustelusta. Ymmärsin että somessa velloo kiihkeä susikeskustelu. Ohjelmassa keskusteltiin tästä somesusikeskustelusta.

Vaikka olen somessa blogin ja instagram-tilin muodossa, facebookia olen kiertänyt kaukaa ja twitter-huutelusta en pidä, enkä sitä juuri seuraa, mitä nyt satunnaisesti, kuten esimerkiksi Trumpin höpinöitä hupimielessä, silloin kun häntä ei vielä oltu sensuroitu.

Minulla on oma mielipide mielipiteistä. Ja keskustelusta. Mielipiteitä on liikaa, koska jokaisella on omansa, ja meitä on liikaa. Ylikansoittuminen ja väestönkasvu on maapallon primääri ongelma, joka aiheuttaa kaikki muut ongelmat; ilmastonmuutoksen, panepidemiat, eläinlajien sukupuuttoon kuolemisen, metsien hävittämisen, saastumisen, kaiken. No niin, siinä lurahti taas yksi näkökulma ja mielipide, mistä muilla voi olla eri kanta.

Kannatan sitä että jokaisella on oikeus esittää oma mielipiteensä. On hienoa että on mielipidediversiteettiä, ja että se sallitaan. Mutta suhtaudun nihkeästi somessa käytävään keskusteluun. Mielestäni somekanavat eivät ole hyviä keskustelukanavia. Keskustelu pitäisi aina käydä live-tilanteessa. Some-miljöössä keskustelu provosoituu, ja siitä tulee jankkaavaa, eikä se johda mihinkään muuhun kuin kaikkien asianosaisten henkiseen kärsimykseen.

Vältän kirjoituksissani ”susiaiheita”, aiheita jotka ovat riitaherkkiä, ja pyrin aina kirjoittamaan niin että en loukkaisi ketään. Mutta tavallaan se on mahdotonta, koska mikä tahansa mielipide tai näkemys voidaan kokea loukkaavana.

Olen tehnyt oman blogini kommentoinnin vaikeaksi siksi, että en halua ylläpitää mahdollisia keskusteluja, puhumattakaan että joutuisin keskusteluja moderoimaan tai hyssyttelemään ja rauhoittelemaan. Välillä mietin, pitäisikö oman blogin otsakkeen alle lisätä sisältövaroitustekstin: ”Kirjoitus saattaa sisältää mielipiteitä ja näkökulmia, jotka ovat eriä kuin omasi. Hienoa että meillä on mielipidediversiteettiä.”

Toinen syy, miksi blogin kommentointi on hivenen hankalaa, johtuu siitä että en halua astua narsismin syvään kuoppaan, tulla riippuvaiseksi tykkäyksistä. Ne voisivat vaihvihkaa alkaa ohjata sitä mitä kirjoitan. Haluan säilyttää puhtaan ilmaisuvapauden. En halua kirjoittaessani pohtia, että mitä se-ja-se nyt tästä tykkää, onko erimieltä, samaa mieltä, peukuttaako vaiko eikö.

En halua myöskään klikkihuorata. Se tarkoittaa sitä, että laittaa otsikolle provosoivan otsikon. Jos laittaisin tälle kirjoitukselle esimerkiki otsikoksi ”Tappakaa itsenne susien tappajat!” tai ”Tappakaa itsenne te susien tappamista vastustavat!” saisin todennäköisesti paljon klikkauksia ja lukijoita.

Osalla palkatuista kolumnisteista, jotka kirjoittavat lehtien nettisivustoille, palkkio on sidottu klikkausten määrään. Siitä seuraa ns. klikkijournalismi. Laittamalla provosoivan otsikon palkkio kasvaa. Siinä samalla sitten kyllä kasvaa vihapuhe ja someraivo. Mielestäni medioiden olisi tässä suhteessa kannettava kortensa kekoon, ja omalta osaltaan lopetettava provosointi ja bensanheitto. Niin kuin meistä jokaisen.

On äärimmäisen vaikeaa kannattaa sananvapautta, ylläpitää monimuotoista keskustelukulttuuria ja samanaikaisesti olla loukkaamatta ja loukkaantumatta. Silti juuri se meidän on opittava.

Radiossa käydyssä fiksussa susikeskustelussa, missä ei siis puhuttu varsinaisesti susista, vaan niistä käytävästä keskustelusta, eräs asiantuntijoista sanoi neuvoksi erimielisien kohtaamisessa sen, että me jokainen haluamme tulla kuulluksi, että meidän huolemme ja tunteemme tulee kuulluksi. Siitä siinä on kysymys, pöydän molemmilla puolilla. Jokaisella on huoli ja tunne. Ennen kuin asiasta voidaan käydä järkevää keskustelua, huoli ja tunne pitää saada tulla kuulluksi. Vasta sitten voidaan alkaa etsiä ratkaisuja. Ja ratkaisuja, niitä meidän tulee löytää. Voimia ja aikaa ei saa kuluttaa riitelyyn. Jos aika ja voimat menevät maastopalojen sammuttamiseen, ei jää aikaa ja voimia etsiä ratkaisuja niiden ehkäisemiseen tulevaisuudessa. Moni somekeskustelu on yhtäaikaista bensan ja veden heittämistä liekkeihin.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s