Pää irti

Olisipa hienoa jos pään voisi irrottaa. Jos voisi illalla ruuvata pään irti, ja laittaa yöpöydälle aamua odottamaan vesilasin ja kännykän viereen. Ei kuulisi yöllä toisten tai hiirien rapinoita ja kolinoita, yölläsyövän mikroaaltouunin kilahdusta, ei verkkokalvoille kuultaisi vessanvalo. Ei turhia heräilisi pohtimaan joutavia. Aamulla heräisi virkistyneenä, nostaisi pään pöydältä harteille ja ruuvaisi kiinni. Kyllä olisi hyvä.

Uusi kännykkä on aiheuttanut päänvaivaa. Jostain kumman syystä en saa sillä muodostettua nettiyhteyttä tietokoneeseen. Saan kyllä bluetooth-yhteyden, mutta silti tietokone väittää että ei ole internettiä, ei. Niinpä en saa näitä blogikirjoituksiakaan julkaistua. Kirjoitan näitä nyt tänne koneelle, ja toivon olevani jossakin kohtaa ihmisten ilmoilla niin että saan teksin ulos.

Uusi kännykkä toimiii naamatunnisteella. Eli kännykkä avautuu omaa naamaa näyttämällä. Paitsi ei ihan aina. Jos on maski naamalla, niin kännykkä ei ymmärrä. Siinä on myös maksutoiminto naamatunnistimella. Sama ongelma, kaupassa on aina maski, joten kännykkä ei tunnista, eikä suostu maksamaan. Onneksi siihen voi sitten laittaa normaalin numerosarjan, että ei siinä sikäli ole peruuttamatonta ongelmaa.

Olen myös huomannut että kännykkä ei aina aamulla tunnista. Ilmeisesti olen niin kulahtaneen ja väsyneen näköinen aamuisin, että kännykkä ei usko että se olen minä. No ei voi sitä soimata. En itsekään tunnista itseäni aamupeilistä. En myöskään kokovartalopeilistä mihinkään vuorokauden aikaan. Kuka on tuo pökkelö hahmo? Miten se on keskeltä noin vankka? Ja mitä ihmettä on tapahtunut ylävartalon ryhdille? Ilmiselvä emännän möykky harteilla. En minäkään minulle kännykkää avaisi.

Kesällä kun pidin air-bnb:tä ihmettelin aluksi, miten kauniita ihmisiä onkaan tulossa asukkaiksi! Kaikkien varaajien profiilikuvat näyttivät niin sulokkailta. Sitten kun ihmiset ilmaantuivat paikan päälle, eivät he muistuttaneet laisinkaan profiilikuviaan, ei sieltä mitään mannekiineja saapunut, ihan normaalipulliaisia olivat. Profiilikuvat ovat ideoita siitä, miltä haluaisi näyttää. Todellisuuden kanssa niillä ei ole juurikaan tekemistä. Ja ihan sama se on minulla. En minä näytä tuolta kukkaseppelenaiselta, jolla on mustarastas kädessään. Haluaisin vain näyttää häneltä.

Siksi on ihan hyvä että passikuva on mahdollisimman arkirealistinen. Pahempi on parempi. Tähän tulokseen tulin jo vuonna yksi ja kaksi ennen EU:ta. Tulin joltakin etelänlomalta ja Helsinki-Vantaan lentokentällä passintarkastuksessa poliisi katsoi ensin passikuvaani ja sitten minua ja uudelleen kuvaa. Totesi sitten, että taisi olla hauska reissu. Siitä lähtien olen pitänyt huolen siitä että näytän passikuvassa ihan järkyttävän karmealta. Ilostuu sitten passipoliisi kun näkee, että en todellisuudessa ole ollenkaan niin ruma. Paitsi että eipä tässä kukaan enää passikuvia katsele. Pölyttyy passi piirongissa keskeneräisten villasukkien seassa. Onkohan se enää edes voimassa? Ja tarvinnenko koskaan? Sitä on kohta niin vierottunut matkustamisesta, että ei enää osaa lähteä vaikka saisi. Vähän niin kuin häkkiin suljettu eläin. Vaikka ovi olisi auki, ei se enää lähde, on niin tottunut oloonsa. Sellaisiako meistä on yhdessä koronavuodessa tullut?

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s