Perfect match ja iso pottu

Olisipa kätevää, jos perunasta – mieluiten Lapin puikulasta – jalostettaisiin uusi lajike, sellainen jättiperuna. Yhdestä perunasta saisi muussin neljälle. Olisi huomattavasti kätevämpää kuoria vain yksi iso peruna kuin pussillinen pieniä. Eritoten kun joudun kuorimaan perunat hanskat kädessä. Tuore peruna kutittaa.

Olen innostunut muussista. Häpeäkseni täytyy tunnustaa että olen oppinut muussin teon vasta nyt. Tähän asti siitä on aina tullut pahaa liisteriä, joten olen ostanut muussin valmiina S-marketin palvelutiskiltä. On aina hyvää siellä. Mutta nyt olen löytänyt Lapin puikulat. Niistä muussi syntyy kuin itsestään, ovat sen verran hauras perunalajike. En laita maitoa, keitinvettä vain ja paljon suolaa ja voita.

Muussin kanssa tarjoan poronkäristystä. Sekin on ihan uusi ruokalaji. Tottakai olen sitä syönyt Lapissa käydessäni, mutta mieleenikään ei ole tullut valmistaa sitä itse, kunnes ystäväni, se jolla on vyöruusu silmässä ja joka on erinomainen kokki, kertasi kaikki uudet ruokalajit, joita hän viime aikoina on laittanut odotellessamme pääsyä silmälääkärin vastaanotolle.

Muita hänen suosittelemiaan ruokia oli uunipellillä tehtävä fetapasta, joka on ”uusi avokadopasta” eli varsin suuren suosion saavuttanut helppotekoinen pasta. Sitäkin kokeilin, mutta erityisesti tykästyin poronkäristykseen. Että voi olla helppo ja hyvä ruoka, sopii niin mainiosti hiihtoloman viettäjälle! Tulee ihan olo että ollaan Lapissa, vaikka ei ollakaan.

Käristystä saa kaupan pakastealtaasta. Liha paistetaan pannulla kohmeisena. Kuullotetaan sipulit. Ystäväni käristää joukkoon myös pekonia, kokeilin sitä itsekin ensimmäisellä kerralla, mutta minusta on parempaa ilman. Mausteeksi suolaa ja pippuria, vettä ja lihaliemikuutio. Uuniin pitkäksi aikaa. Katso että neste ei pääse loppumaan. Liemi on erityisen hyvää, joten kannattaa laittaa mieluummin vähän liikaa vettä kuin liian vähän.

Nyt olen tehnyt viikon aikana jo kaksi kertaa kärsitystä. Hiihtämään en ole päässyt, kun täällä päin on pahuksen liukasta ja eilen satoi jopa vettä. Kaivoin pihavajasta esiin ikivanhan, punaisen potkukelkan ja kävin potkimassa lenkin. Sujui varsin hyvin,  kun potkujalkaan laittoin nastat. Tuli niin kuuma että puolessa välissä riisuin takin. Alamäessä oli joku ventovieras mies. Teki niin mieli huutaa, että ”jahvat tulloo ja helemat paukkuu”, mutta en sitten viitsinyt, kun mies näytti sen verran nuorelta, että tokkopa muistaa vanhaa Jaffa -appelsiinimainosta ja sen hokemaa. Olisi säikähtänyt, luullut sekopääksi.

Tänään tai huomenna kävelen 10 kilometriä autokorjaamolle hakemaan Typy-auton. On ollut siellä korjattavana kaksi kuukautta. Oli paljon korjattavaa, mutta nyt on Typy kunnossa ja valmiina. Typy on vuoden 2008 -mallia oleva punainen diesel-Jaguar. Saa nähdä, kauanko sillä saa ylipäätään ajaa. Miten tämä polttomoottoriautojen alasajo hoidetaan. Rapsahtaako joku päivä sakot, kun ajaa polttomoottoriautolla. Siihen asti ajelen Typyllä. Ja ehkä sen hautausmaa tulee jonain päivänä olemaan pihalla. Istutan takaboxiin jotakin suurta ja rönsyilevää. Takapenkille teen variksenpelätinhahmot, ukon ja akan istumaan kyytiin. Kuskin paikan jätän tyhjäksi niin että voin siinä itse istua ja fiilistellä, pistää autoradion päälle ja kuunnella velipojalta jäänyttä Dolly Partonia.

Villapaitahommat jatkuvat. Pojan Strömsö-paidan synnytin viikossa. Hihaan piilotin hopeasydämen, mutta se oli huono paikka. Hopeasydän on jo hihasta kadonnut. Mutta ei se mitään. Pääasia on, että poika pitää paitaa. Minun sydämessä läikähtää aina kun näen paidan hänen päällään.

Nyt kudon uutta paitaa itselleni. Teen siitä aika absurdin värisen. Pohjaväri on tummanvihreä. Purin torkkupeiton alun ja teen paidan siitä langasta. Koristekuviosta teen pinkin! Ostan siihenkin hopeasydämen, omaksi ilokseni, mutta kiinnitän sen solisluun kohdalle. Jospa pysyisi siinä paremmin. Runko on jo valmiina ja toinen hiha. Tänään teen toisen. Sitten pääsenkin siihen kaikkein parhaimpaan kohtaan eli koristekuvion tekemiseen.

On olemassa asioita, jotka sopivat erityisen hyvin yhteen. Ruokapuolella näitä on paljon. Kuten juusto ja punaviini, tai lohikeitto ja ruisleipä, poronkäristys ja puolukkahillo. Mutta sama pätee kutomiseen. Sen kanssa sopii erityisen hyvin Joel Haahtelan kirjat äänikirjoina. Radio-ohjelmista sopii Entisten nuorten sävellahja lauantai-iltapäivisin tai Puhelinlangat laulaa perjantai-iltaisin. Perfect match!

Laittakaahan helemat paukkumaan ja lylyt lykkimään!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s