Eläkkeellä muutan hotelliin?

”Tie on tehty, määrä pantu, vuori noustava – vapaus!”

Tämä värssy sopii mielestäni moneen tarkoitukseen, niin myös nyt alkaneeseen kolmen viikon karanteenisulkuun. Lainaus on pätkä Eino Leinon runosta Minä, joka on yksi lempirunoistani. Siinä on onnistuneesti kiteytetty ohjeet onnelliseen elämään ja elämäntarkoitus.

Kolmen viikon sulkukaranteeni on sopivan pituinen pätkä kuntoilulle ja kevyemmälle ruokavaliolle. Nyt liikun enemmän ja säännöllisemmin, ja keskityn keittoihin ja salaatteihin. Olo kaipaa kevennysta helmikuun juhlahumun jälkeen.

Helmikuulle osuu juhlahumua, koska jostakin mystisestä syytä elämänpiiriini kuuluu useampi henkilö, joka on syntynyt tässä kuussa. Niinpä syytä tapaamisille ja kippisteilyille on ollut. Viimeisin oli perjantaina. Kävimme juhlistamassa syntymäpäiviä Fazerin kahvilassa. Siellä onkin oivat olosuhteet: skumppapullo maksaa parikymppiä, runsaat salaattiannokset ja erilaiset herkkuleivät, puhumattakaan leivosvalikoiman runsaudesta. Ulkoisestikin paikka on mitä mainioin. Erityisesti pidän Kluuvikadun Fazerin takaosasta, missä on katossa jättikupoli. Siitä tosin roikkui ruma iso, kangaspäällysteinen pallo, mitä ihmettelimme.

Pohdimme koronaa. Tietenkin. Lääkäri oli arvellut ystäväni olevan masentunut. Eikä ihme. Vaihdevuodet aiheuttavat alakuloa, ja kun siihen lisää vielä poikkeusajan paineet, soppa on valmis. Korona on vienyt ystävältäni kaikki ne asiat, jotka hänelle tuottavat onnea ja iloa. Hän rakastaa matkustamista, Ruotsin laivoja, kulttuuritapahtumia, taidemuseoita ja konsertteja. Hänen normaali, entinen, tavallinen viikkonsa sisälsi näitä asioita. Ruotsin laivalla kerran kuussa. Nyt nämä kaikki ovat olleet hänen elämästään pois.

Minä olen onnekkaampi, koska minulle onnea tuottavat asiat; mökkeily ja kotoilu, eivät ole olleet pois käytöstä. Omassa elämässäni korona on näkynyt vain siinä, että kotona on yhtäaikaa enemmän porukkaa, koska poika on ollut lukiolaisena etäkoulussa melkein koko ajan, ja omia työvuoroja on vähennetty merkittävästi. Lisäksi kaikki entinen ryhmäliikunta, joita minulla oli useampana päivänä viikossa, on jäänyt pois, mutta ne tunnit olen voinut korvata muulla liikunnalla. Joten minun elämääni tämä on vaikuttanut vähemmän kuin ystäväni elämään. Korona ei kohtele ihmisiä tasa-arvoisesti, koska elämäntapamme ja -tilanteemme ovat erilaisia.

Anoppi pääsi kahdeksan kuukauden jälkeen pois sairaalasta, ja hänet siirrettiin yksityiseen palvelutaloon. Vielä emme ole päässeet käymään, hän joutui kahden viikon karanteeniin, mutta se päättyy tällä viikolla ja appi pääsee ensi visiitille yhdeksi tunniksi. Edellisen kerran he ovat nähneet joulukuun alussa. Sitten rajoitukset kiristyivät, ja sairaalavierailut kiellettiin.

Kolme kuukautta on pitkä aika. Varsinkin pariskunnalle, joka on elänyt koko elämänsä hyvin tiiviisti yhdessä. En usko että he ovat olleet edes öitä erossa toisistaan juuri lainkaan koko avioliittonsa ajan, ennen anopin sairaalaan joutumista.

Kävimme tutustumassa palvelutaloon ja anopin huoneeseen ennen hänen sinne siirtymistään. Käynti laittoi miettimään omaa tulevaisuutta. Miten me haluamme asua tulevaisuudessa? Mitä vaihtoehtoja voisi olla? Tarkoitan sitä aikaa, kun on vielä terve, eikä tarvitse ammattihoivaa. Mikä olisi paras elämäntapa?

Mielenkiintoisimmalta skenaariolta on omassa mielessä alkanut vaikuttaa aika erikoinen ratkaisu, mutta sille löytyy kyllä hyvät perusteet. Mitä jos asuisi hotellissa?

Koska joka tapauksessa haluaa asua mökillä mahdollisimman paljon, se tarkoittaa reilua puolta vuotta. Vuodesta jäisi jäljelle noin viisi kuukautta ei-mökki-asumista, ne pimeimmät ja synkimmät kuukaudet. Jos niitä kuukausia varten ei olisikaan kotia laisinkaan, menisi hotelliin. Hotellissa on kuntosalit, uimahallit, saunat, runsaat aamiaisbuffetit, huone siivotaan, lakanat vaihdetaan, jopa pyykit pestään jos niin tahdotaan. Miten ihanan helpolta ja houkuttelevalta se kuulostaakaan!

Aamulla heräilisi hotellihuoneesta, tuikkaisi ison taulutelevision päälle, katsoisi aamutelevisiota ja kutoisi viisi senttiä villapaitaa. Sitten meni pitkälle aamiaiselle, lukisi siinä samalla päivän lehden, viikonloppuna tilaisi lasin skumppaa aamupalalle.

Sitten hetkeksi sulattelemaan ruokaa huoneeseen. Päivällä kävisi näyttelyissä, museoissa. Tai kuntoilisi hotellin kuntosalilla ja kylpisi oikein pitkään ja hartaasti saunassa. Sillä välin siivooja olisi käynyt siivoamassa huoneen, petaamassa pedin.

Itse asiassa tämä järjestely voisi tulla myös taloudellisesti edullisemmaksi. Ei tarvitse maksaa yhtiövastiketta, autotallipaikkaa, asukaspysäköintiä, sähkölaskua, vesilaskua, vakuutusta. Ei tarvitse siivota, ei laittaa ruokaa. Oman kodin voisi joko myydä kokonaan pois tai vuokrata. Jos vuokraisi, vuoden vuokratuotolla kustantaisi hotelliasumisen viideksi kuukaudeksi.

Hotellimajapaikkaa voisi vaihdella. Ehkä osan aikaa olisi kiva olla kylpylässä, jonkun kuukauden voisi viettää Lapissa hiihtäen.

Kotoa valitsisi Ikea-kassillisen verran tärkeitä tavaroita, joilla sisustaisi oman hotellihuoneen kodiksi. Toiseen Ikea-kassiin vaatteet.

Järjetön, ihana ajatus. Ongelmaksi saattaisi muodostua kotiosoite. Jossakin ihmisen on virallisesti asuttava. Mökille kirjojaan ei saa siirtää. Vaikka nykyisin kotiosoite taitaa olla kännykkä. Sinnehän ne tulevat kaikki viralliset entiset paperit, veroilmoitukset ja virantomaistiedotteet, OmaPostiin postiasiat. Mitä väliä siis kotiosoitteella on? Postilaatikon voi kohta muurata umpeen.

Ainoaksi ongelmaksi hotelliasumisessa saattaisi tulla tila. Jos mies katsoo yhtä paljon ja innostuneesti urheilua myös tulevaisuudessa, tulisin hulluksi asuessani samassa huoneessa hänen kanssaan. Eli pitäisi sitten olla sviitti. Tai kuuroutua. 

Tätä pitää nyt sitten vähän vielä miettiä. Onneksi on aikaa.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s