Terapiassa, lääkärissä ja pilleripurkilla

Ystävä soitti ääni jännityksestä väristen. ” Arvaa, mihin olen menossa?”

Plastikkakirurgille? Koronateholle? Työhaastatteluun? En arvannut. Ystävä oli menossa terapiaan.

”Minä haluan kanssa!” huudahdin spontaanisti. Ja niin siinä kävi; sinne päädyin, terapiaan.

Universumi järjesti asian niin valmiiksi katettuna kuin vain mahdollista. Ei jäänyt tilaa kieltäytyä tai epäröidä, nyt tai ei koskaan.

Ystävä oli työnsä kautta tutustunut ihmisiin, jotka ovat valmistumassa terapeuteiksi, ja jotka ovat perustamassa omaa yritystä, joka tarjoaa terapiapalveluja yrityksille henkilöstön hyvinvoinnin parantamiseksi. Nämä terapeutit tarvitsivat omiin opiskeluihinsa liittyen harjoituspotilaita, saadakseen koulutuksen käytyä loppuun. Olemme nyt ystäväni kanssa tällaisia harjoituspotilaita.

Olen joskus aiemmin kirjoittanut blogissa siitä, että minua kiinnostaisi terapia, ja olen googlannut eri metodeja ja terapeutteja. Mutta terapiaskene tuntuu laajalta kuin avaruus. Niinpä en ole päätynyt mihinkään, ja asia on jäänyt toteuttamatta.

Ajattelen niin että ihmisen oma henkilöhistoria on komposti. Se on jatkuvasti ääriään täynnä menneitä tapahtumia ja kokemuksia. Osa on maatunut hyvälaatuiseksi mullaksi, mutta joukossa on myös heikosti maatuvia kokkareita. Terapiassa kompostin sisältö möyhitään niin että kokkareet alkavat maatua. Ja jos siellä on jotakin täysin maatumatonta, se poistetaan. Jäljelle jää kehittymään muhevaa multaa, josta ihminen voi kukoistaa.

Jäljellä on loppuelämä. Minä haluan kukoistaa. Minulle ei ole tapahtunut elämässä mitään pahaa, minulla ei ole traumoja, mutta silti katson tämän tarpeellisena kehitysprosessina.

Koen että minulla on tiettyjä negatiivisia ajatuskulkuja, joiden seurauksena on negatiivista käytöstä. Haluan puhdistautua niistä. Haluan myös saavuttaa mielenrauhaa ja tyyneyttä. Haluan että en väsytä ja rasita itseäni liikaa. Haluan että arvostan ja rakastan itse itseäni itsenäni, enkä haen siihen muiden pönkitystä. Haluan olla vapaa kaikesta negatiiivisesta niin paljon kuin se on mahdollista.

Olen nyt käynyt ensimmäisellä istunnolla. Päätimme terapeutin kanssa, että työskentelemme ainakin osittain niin että hän antaa minulle kirjallisia tehtäviä, koska minun on helpointa ilmaista itseäni kirjallisesti ja se auttaa minua jäsentämään ajatuksiani. Ensimmäinen tehtäväni on miettiä, miltä pikku-Minnasta tuntui kotona? Sain sen todennäköisesti tehtäväksi, koska en osannut siihen vastata, kun terapeutti sitä kysyi. Ryhdyn nyt sitä asiaa pohtimaan.

Odotan innolla tätä prosessia. Nyt on myös otollinen aika sille. Elämäni on hetken aikaa ollut tyyntä. Mitään mullistavaa ei ole pariin vuoteen tapahtunut, kaksi vuotta sitten kuolivat veljeni ja kummitätini, joten en ole juuri nyt keskellä tunnekuohuja tai kriisejä.

Muutenkin universumi on selvästi päättänyt, että nyt on aika panostaa pikku-Minnan terveyteen. Sieltä sun täältä tulee terveyttä pönkittäviä huomioita.

Chattailin eräänä viikonloppuna veljien kanssa whatsupissa, ja tuli ilmi että isän puoleinen suku on sepelvaltimotautista porukkaa. Yksi veljistäni sai viime kesänä sydänkohtauksen, mutta selvisi siitä onneksi täysin ennalleen. Hän kuitenkin varoitteli asiasta, ja kertoi että apteekista saa ilman reseptiä Primaspan -nimistä lääkettä, joka ehkäisee veritulppia.

Soitin oitis terveyskeskukseen pitääkö-olla-huolissaan-puhelun, ja kysyin, voinko aloittaa popsimaan varuiksi ko lääkettä vai olisiko syytä tavata tohtoria. Lääkärille oli sopivasti tullut peruutusaika parin päivän päähän, varasin sen.

Tuntuu siltä, että terveyskeskuksessa on joka kerta eri lääkäri, mutta tällä kertaa kohdalle osui napakymppi. Vanhempi, asiantunteva rouvasihminen. Koska en ole ollut työterveyshuollon piirissä viimeiseen neljääntoista vuoteen, hän pisti lähetteet monenlaisiin tutkimuksiin. Nyt katsotaan kilpirauhasarvot, veren sokerit, kolesterolit, maksa-arvot ja mitä vielä, en edes muista.

Lisäksi sain valitettua allergiavaivoista, ikuisesta kutinasta ja vaihdevuosien aiheuttamasta kroonistuneesta yöheräilystä ja -valvomisesta. Lääkärillä oli tähän kaksi kärpästä yhdellä iskulla -lääkettä. On olemassa sellaista alkukantaista allergialääkettä, joka hillitsee kutinaa, mutta jonka haittavaikutuksena on väsymys, lääke väsyttää. Eli juuri sopivaa minulle! Nyt nappaan illalla puolikkaan lääkkeen, minua ei kutita, sen sijaan minua väsyttää ja nukun.

Viime yönä kokeilin lääkettä ensi kertaa. Heräsin pari kertaa niin kuin ennenkin, mutta jatkoin uniani, en jäänyt valvomaan, niin kuin ennen. Olisipa ihanaa, jos nämä vaivat nyt tällä tavoin helpottaisivat yhdellä ja samalla kertaa!

Ja niin kuin tv-shopissa on tapana sanoa, eikä tässä vielä kaikki, sain vinkin lesitiinirouheesta. Se pitää verisuonet vetreänä. Rouhetta syödään kaksi teelusikallista päivässä, ja veri virtaa. Aloitin myös kollageeni-biotiini kuurin ihon olotilaa parantaakseni. En tiedä, onko kaikki vain plasebovaikutusta, mutta minusta tuntuu heti kuin ihoni olisi kostutetumpi ja parempivoipaisempi.

Eli tällaisia terveysuutisia tällä kertaa. Jään innostuneena odottamaan kaiken vaikutusta ja seurauksia.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s