Litteä takapuoli on hirvittävän ruma

Ostin uudet farkut, netistä tilasin. Yhtä kokoa isommat kuin viime vuonna. Harmittaa. Pitäisi saada takaisin entiset kilot ja koot. Omasta mielestäni en ole syönyt enemmän kuin ennen. Vai olenko? On tullut herkuteltua, ostettua silloin tällöin karkkia. Ja suklaakuorrutteisia manteleita tuntuu kuuluvan päivittäiseen ruokavaliooni ehkä liikaa.

Voi tosin olla että tilasin farkut turhaan yhtä kokoa isommiksi, koska tuntuu siltä että ne ensimmäisen pesun ja muutaman päivän käytön jälkeen ovat jo venyneet niin että ovat vähän löysät. Jos olisin tilannut yhtä kokoa pienemmät, olisivat juuri nyt hyvät.

Kävin ostamassa bikinien alaosan. Viime kesänä keksin että mökillä on kätevintä käyttää bikineitä alkkareina. Tulee vähemmän pyykkiä, kun bikinihousut voi pesaista illalla käytön jälkeen. Kuivuvat nopeasti.

Kävin siis ostamassa bikinihousut. Mutta miten isot ne ovatkaan. Aivan järkyttävät. En kehtaa laittaa niitä narulle kuivumaan. Mitä tämä leviäminen oikein on? Vaikka jumppaisi miten paljon, takapuoli litistyy ja mahapuoli pyöristyy. Litteä takapuoli on hirvittävän ruma. En tiedä, toivunko tästä kohtaamastani tosiasiasta koskaan.

Lehdestä luin että sivujakaus olet auttamatta vanha ja vanhanaikainen. Niinpä siirsin oitis jakauksen keskelle. Yritän opettaa hiuksia uuteen asentoon. Haluaisivat pysyä entisillä sijoillaan.

Taitaa olla identiteettikriisi päällä.

Koska viime aikoina on ollut paljon fyysistä rasistusta – mökin kesäkuntoon laitto, paljun kanto, urkupillien roudauspäivä + hiit-jumppa puistossa – päätin että nyt pitää pitää kaikesta fyysisestä rasituksesta vapaa päivä ehkä jopa kaksi.

Tein pienen kävelyn upeassa kevätsäässä. Kotona sanoin että lähden hienostokävelylle. Puin päälle kevättrenssin, uudet bootcut-farkut, aiemmin talvella ostamani buutsit, päähän tökkäsin huopahatun, silmille aurinkolasit ja huuliin punaa. Olipa kiva kävellä flaneerata kaupungin rantaa välillä pysähdellen istumaan penkille ja ihailemaan maisemaa. Tulee harvoin tehtyä niin. Kävelykin tuppaa olemaan tavoitteellinen urheilusuoritus, vauhti kova, sauvat viuhuu.

Miksi elämä muuttuu suoritukseksi? Tästä ainaisesta suorittamisesta pitäisi päästä eroon. Silti tuntuu siltä kuin kävisi juuri päin vastoin. Nuorena oli toisin. Ei silloin must-to-do -listassa ollut niin paljon asioita. Jos nuorelta minulta olisi kysytty, mitä sana kevät tuo mieleen, tuskin olisin sanonut ikkunanpesu, haravointi ja pölyiset kadut ja parvekkeet. Olisin sanonut ihan muuta.

Huhtikuussa pidettävät mainosalan Vuodet Huiput aloittivat silloin kevään. Muistan juosseeni aamuyön tunteina Helsingin Kaivopuiston mäkeä alas. Olimme keksineet mennä juhlien jatkoilta jatkoille puistoon. Tarkoitus oli olla puistossa niin kauan että nähdään auringonnousu. Sitä odotellessamme juoksimme mäkeä alas saadaksemme saman tunteen kuin Pieni talo preerian alkutunnarissa, missä tytöt juoksevat rinnettä alas. Eväänä meillä oli samppanjaa. Jaksoimme aamuun asti.

Todennäköisesti mustarastaat lauloivat niin kuin nytkin.

Tosin en muista, huomasinko lintujen laulua silloin.

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Litteä takapuoli on hirvittävän ruma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s