Epidemian loppuminen on kuin täyttäisi 18

Näin unta; olin jumpassa, jumppaohjaaja oli Iso-Britannian kuningatar Elisabeth.

Ehkä uni ilmentää sitä että olen A) tylsistynyt korona-ajan suppeaan elämänmenoon B) eläytynyt liian voimakkaasti brittimonarkian viimeaikaisiin tapahtumiin. Siellä on haudattu prinssi Philip, ja itse kuningatar täytti 95-vuotta. Aloin myös seurata Instagrammissa windsor.roayl.family -sivustoa, ja sieltä tulee usein päivityksiä.

Sain kansalaisopistolta kirjeen; ilmoittautuminen syksyn kursseille alkaa pian. Nämä kaksi asiaa – kaksi ainutta minulle tapahtunutta asiaa – menivät unessa sekaisin, ja niin kuningattaresta tuli jumppatunnin vetäjä.

Kirjeen saatuani säntäsin oitis nettiin katsomaan, mitä kursseja on tulossa. Haluan ilmoittautua ainakin miljoonalle eri kurssille! Ryhmäliikuntaa! Kulttuuria! Taidetta! Kaikkea! Tänne ja heti kun mahdollista. Minulla on valtava kurssipuutostila.

Harmikseni kotisivuilla ei vielä ollut nähtävissä mitä tuleman pitää. Niinpä tyydyin katsomaan vanhat kurssit läpi, kaikki ne keväältä perutut, vain fiilistelläkseni, mitä tuleman pitää.

Ajattelin jatkaa pilatesta. Joku tanssillinen treeni olisi kiva. Olen käynyt monta vuotta iskelmäjumpassa, mutta huomasin että siellä on myös kuntotanssia ja lattari+country -kurssi. Tanssillinen liikkuminen on siitä mukavaa, että sitä tekee aina hymyssä suin, vähän huomaamattaan. Ja tanssi on treeniä myös aivoille. On tärkeää vaalia jäljelle jääneiden aivosolujen hyvinvointia.

En ollut aiemmin kurkannut, mitä tarjontaa kulttuuripuolella on, mutta siellähän on vaikka mitä taideklubia. Sellainen yleissivistävä kurssi voisi myös olla mielenkiintoinen. Ja kirjoituskurssille olisi myös mukava osallistua. Tulee kaikkien aikojen kurssiähkysyksy!

Luulen että en ole ainoa. Veikkaan että syksyn konsertit, teattereiden näytökset, kurssit ja tapahtumat tulevat kaikki olemaan loppuunmyytyjä ja täyteen buukattuja. Ihmisillä on iso vaje kaikkeen kaupunkilaistekemiseen. Luontopoluille ja lankakauppaan tulee taas tilaa.

Aina sanotaan että ei pidä elää sitten-kun -elämää. Mutta mitäpä muuta elämää kuin sitku-elämää tässä on voinut yli vuoden elää!

Melkein voin jo kuvitella itseni ja tunnetilani loppuvuodesta, kun olen heittänyt koronakutimet nurkkaan ja buukannut kalenterin täyteen tapahtumia ja ohjelmaa. Ravannut kaikki mahdolliset museot ja näyttelyt, istunut keikat ja konsertit, matkustanut, syönyt ravintoloissa, käynyt pubissa ihan vain siitä ilosta että semmoisiakin on ja niihin saa ihminen ihan vapaasti mennä. Pitäsiköhän käydä yökerhossakin? Ei sentään. Siellä on liian kovalla musiikki ja väsyttää olla valveilla siihen aikaan. Tallinnassa pitää käydä laivalla, ehkä Ruotsissakin. Tavata eri porukoissa, sukulaisia ja ystäviä. Lätkiä korttia. Käydä ihanassa Yrjönkadun uimahallissa ja varata sieltä pukuhuonesviitti. Elokuviin menen, vaikka en edes tykkää käydä elokuvissa, kun nukahdan. Mutta menen kuitenkin, kun saa.

Tuntuu melkein samalta kuin silloin kun täytti 18. Yhtäkkiä kaikki ennen kielletty oli mahdollista.

Kun korona päättyy, saa elää uudelleen nuoruuden koko-maailma-on-avoin-ja-kaikki-on-minulle-mahdollista -tuntemuksen. Aika jännää.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s