Puhakaisella on asiaa

Siihen aikaan, kun minä kävin koulua, viikko alkoi maanantain aamunavauksella. Koko koulu marssitettiin juhlasaliin. Siellä seisottiin sotilaallisissa riveissä. Joka kerta joku pyörtyi. Ja yleensä seremonia päättyi siihen, että esiin astui Kerttu Puhakainen. Hän aloitti oman osuutensa aina samoin sanoin: ”Minä, koulun vanhimpana opettajana…” ja jatkoi pitämällä nuhdepuhuttelun jostakin kirkkoveneen kuvasta vessanseinässä, tyttöjen vaatetuksen epäsiveellisyydestä tai poikien kiroilusta. Ilmeisesti Puhakainen oli ottanut eräänlaisen moraalinvartijan viitan harteilleen, ja kantoi taakkaansa tunnollisesti, täytyy sanoa.

Puhakainen tuli mieleen, koska olen huomannut iän karttuessa samaa ominaisuutta itsessäni ja ikätovereissani. Tulee helposti viisastelluksi. Myös ennen–nyt-huomiot ovat yleistyneet.

Yksi nykyaikana ihmetyttävä seikka on se, miten ihmiset ovat nykyisin valmiita myymään oman elämänsä ja persoonansa mainosmediaksi. Somejulkisuus elättää, jos aloitat kaupallisen yhteistyön. Eli teet tilauksesta postauksia, missä kerrot jotakin positiivista tuotteesta ja otat siitä kivan kuvan. Siinä samalla kuitenkin tulee myydyksi oma elämä ja persoona. Sinusta tulee media. Sen voisi kuvitella olevan varsin raskasta ja uuvuttavaa.

Tosin en ole kyllä yhtään varma, miten itse suhtautuisin, jos joku mainostaja ehdottaisi minulle samaa. Tulisi luo rahatukun kanssa. Harva sanoo ei tarjotulle rahalle. Voi hyvin olla että antaisin rahanhimossani periksi.

Veikkaan että tulee vielä vaihe, että joku on valmis muuttamaan nimensä edustamaan jotakin brändiä. Annetaanpa pojalle nimeksi Louis Vuitton.

On myös tyypillistä, että ilman kaupallista yhteistyötäkin ihmiset mainostavat tuotteita. Ihan vain omasta vapaasta tahdostaan. Kun on tullut ostetuksi jotakin kivaa uutta, sitä on kiva hehkuttaa ja siitä iloita. Niinpä tavarasta otetaan kuva someen ja laitetaan brändin hashtag perään. Joskus olen itsekin miettinyt tekisinkö niin, varsinkin jos kyseessä on joku pieni, kotimainen yritys. Tekee mieli omalta osalta edistää yrittäjän edellytyksiä toimia ja menestyä. Silti samalla tulee miettineeksi, miksi ryhtyisin mainostamaan ilman vastinetta? Vai onko asian moraalia ylipäätään turha pohtia, ja hyväksyä vain että asiat nyt ovat näin.

Ennen vanhaan myös toimituksellinen aineisto piti tarkoin erottaa mainonnasta. Vähintään piti olla ilmoitus, että ohjelma sisältää kaupallista sijoittelua. Nykyisin tehdään jopa kokonaisia ohjelmia, jotka ovat mainoksia. Parasta aikaa televisiossa pyörii Superkauppiaat -sarja, joka kertoo K-kauppiaista.

Mitä mahtaisi Puhakainen sanoa kaikesta tästä? Minua pyörryttää melkein yhtä paljon kuin maanantaiaamuna koulun juhlasalissa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s