Tunteikas äitienpäivä

Tunteikas äitienpäivä on nyt vietetty. Siitä tuli erityisen tunteellinen monesta syystä.

Äidin minulle 80-luvulla kirjoittamien kirjeiden läpikäyminen juuri ennen äitienpäivää nosti tunteet piripintaan. Äiti, joka ei näyttänyt tai puhunut tunteistaan, kirjoitti niistä. Kirjeet olivat pitkiä, monisanaisia. Siellä oli äidillisiä neuvoja ostaa kengät, missä varpailla on hyvin tilaa ja jotka tukevat kantapäistä, kinkunpaisto-ohjeet kuin myös ikävää, kaipausta, iloa, rohkaisua, kehuja, vaikka mitä.

Kirjeiden lukeminen tässä kohtaa omaa elämää, miltei saman ikäisenä kuin äiti oli niitä kirjoittaessaan, lähensi meitä. Ymmärsin äitiä ensi kertaa täysin. Ja ennen kaikkea näin nuoren itseni äitini silmin. Se näky järkytti minua. En pitänyt näkemästäni. Ja nyt minun pitää osata antaa anteeksi itselleni, eikä se ole helppoa.

Minulle muistui mieleen, kuinka Kirsti Paakkanen kertoi samantapaisesta kokemuksesta. Hänen vanhempansa olivat jo kuolleet, ja Kirsti meni käymään kotimökissään. Siellä hän löysi äitinsä Raamatun välistä kirjeen, missä hänen äiti kertoi omasta köydästä lapsuudestaan, miten oli joutunut käymään kerjäämässä sokean isänsä kanssa, ja miten joissakin taloissa heitä oli pilkattu sanoen että onpa siinä sokealla nuori morsian. Kirjeen lukeminen oli ollut suuri järkytys Paakkaselle, ja se oli muuttanut hänen suhtautumisensa omaan historiaansa. Hän oli aiemmin hävennyt syntyperäänsä, mutta kirjeen lukemisen jälkeen suhtautuminen muuttui. Paakkanen alkoi arvostaa omaa, köyhää syntyperäänsä, ja näki vanhempansa uudella tavalla.

Koen että omassa kokemuksessani on kyse samasta ilmiöstä. Joten tämä lienee aika yleinen ja monien läpikäymä kasvuprosessi.

Muistelin myös sitä, kuinka juuri äitienpäivänä vuonna 2012 puhuin viimeisen kerran äitini kanssa. Olimme silloin mökillä, äiti sairaalassa, missä hän oli ollut jo pari vuotta. Veljeni soitti minulle äidin luota, olimme sopineet niin. Sillä tavoin pystyin toivottamaan äidille hyvää äitienpäivää ja kertomaan muutenkin kuulumisiani. Muistan, kuinka tuossa nimenomaisessa puhelussa kiitin äitiäni siitä, että hän oli ”pelastanut” mökin. Isä oli ollut sitä myymässä pois, mutta äiti oli vastustanut, ja niin mökkiä ei oltu myyty. Aikojen saatossa siitä oli tulllut minun pienen perheen oma mökki, ja meille maailman tärkein paikka. Pian tuon äitienpäivän jälkeen äiti sai keuhokuumeen, ja menehtyi kesäkuun alussa 3.6.2012

Äitienpäivän tunnelastia lisäsi se että se oli viimeinen äitienpäivä alaikäsen lapsen äitinä. Kirjoitin pojalleni kirjeen, jonka luin hänelle ääneen aamulla. Historia toistaa huvittavalla tavalla itseään; minultakin meni aikoinaan äitini tunteelliset kirjeet ohi. Samalla tapaa pojalle kirjoittamani kirje ei häntä erityisemmin tuntunut innostavan. Kirje unohtui häneltä siihen meidän sängylle. Meinaan teettää kirjeen sisään vielä äitienpäivänä meistä otetun kuvan, ja vien sen sitten hänen huoneeseena, kaappiin, missä on muitakin muistoja. Ehkä hänkin löytää kirjeen sitten aikoinaan, lukee ja järkyttyy vuorostaan.

Koska olin niin dramaattisella tuulella äitienpäivänä, keksin ohjelmanumeroksi aamiaisen jälkeen eräänlaisen äiti-promenadin. Lähiseudulla on kaksi äitiyttä kuvaavaa patsasta. Puistossa on melko uusi taideteos nimeltä ”Odotus”. Siinä raskaana oleva nainen tähyilee merelle. Toinen äitipatsas on katolisen kirkon takapihalla oleva Madonna-patsas. Katolisessa uskonnossa Neitsyt Marian rooli on korostetumpi kuin mitä meidän luterilaisuudessamme. Minua on monta kertaa askarruttanut hänen kohtalonsa. Miltä on mahtanut tuntua Jeesuksen äitinä? Katsoa vierestä kun poika kiertää maailmaa aiheuttamassa monenlaista hämminkiä. Kaataa myyntipöytiä temppeleissä, haastaa oppineet papit omilla radikaaleilla näkemyksillään, ja lopulta saa kuolemantuomion ja teloitetaan häpeällisimmällä mahdollisella tavalla, naulataan alastomana ristille, kitumaan. Siinä on ollut äidille taakkaa ja surua ja huolta. Siksi Neitsyt Maria on eräänlainen kaikkien äitien kärsimyksen esi-äiti.

Nyt kiersimme molempien äitipatsaiden luo. Toisen, joka kuvaa naista, jonka äitiys on vasta alkamassa, ja toista, jonka äitiys on päättynyt lapsen kuolemaan. Vein molemmille patsaille ruusut.

Minulla on oman piirongin päällä makuuhuoneen nurkassa kaksi Neitsyt Maria aiheista taulua. Toinen on äidin ostama ja roikkunut lapsuudenkodissani ruokasalin seinällä. Siinä ei ole Jeesusta, vain surumielinen, kaihoisa Madonna. Toinen taulu on minun itseni ostama. Jännästi siinäkään – niin kuin äidinkin ostamassa taulussa – ei ole Jeesusta. Olemme siis kumpikin aikoinaan ostaneet Neitsyt Maria taulun ilman lasta. Merkillistä. Minun taulussani Neitsyt Marian kädet ovat käpristyneet hänen itsenä ympärille ja syli näyttää tyhjältä. Itse tulkitsen kuvan siten että se kuvaa äidin hätää, kun lapsi on kasvanut sylistä pois.

Kun oma lapseni oli pieni, muistan miettineeni Neitsyt Mariasta maalattuja kuvia, ja ajateleeni, että niissä kaikissa hänet kuvataan kauniina ja seesteisenä, samoin lapsi. Vaikka todellisuudessa hän on varmasti ollut myös väsynyt ja epätoivoinen, ja lapsikin itkenyt. Niinpä luonnostelin kuvan, mihin piirsin hyvin väsyneen Neitsyt Marian. Mustat silmänaluset, roikkuvat tyhjät rinnat, katse väsymyksestä turta sylissään vauva, joka huusi suu ammollaan. Kuvaa piirtäessäni poika tuli luokseni, kipusi syliini, otti piirustuskynän ja piirsi minun piirtämälleni Neitsyt Marian hahmolle kädet ja jalat. Se taulu on minulla kehystettynä ja se on arvokkain asia, mitä minulla on. Hienolla tavalla se kertoo siitä, että olkoon tilanne miten vaikea ja haastava tahansa, meillä on kädet ja jalat, me voimme toimia, tehdä asialle jotakin.

Ehkä tämä äitiasia tulee näin kuitatuksi, ja voin taas siirtyä takaisin arkisempiin tunnelmiin näistä tunnesyövereistä. Tänään on appiukon 88-vuotispäivä. Olen luvannut viedä hänet huviajelulle kouluun, missä hän työskenteli rehtorina monta vuosikymmentä. Koulun juhlasalissa pitäisi olla apesta maalattu muotokuva. Menemme ”pyhiinvaellusmatkalle” sinne. Otetaan kuva hänestä taulun edessä.

Joten tunteikas päivä tästäkin taitaa olla. Mutta ei tyttärenä, ei äitinä, tänään miniänä.

Ps. Tuli vielä mieleen yksi jännä sattuma äitienpäivältä. Olen pitänyt joka äitienpäivä kaulallani pojan päiväkodissa minulle äitienpäivälahjaksi askartelemaa kaulakorua. Siinä on paperinarussa isoja sinisiä palloja ja niiden välissä pieniä oransseja. Pallot on myös itse askarreltu, ilmeisesti paperimassasta. Laiton korun jälleen aamulla kaulalle, mutta jouduin ottamaan pois käydäkseni suihkussa. Sitten korun laittaminen ei enää onnistunutkaan. Paperinarun pää katkesi, eikä sitä saa enää solmittua kaulalle. Juuri nyt, viimeisenä alaikäisen äitienpäivänä, naru katkesi kuin napanuora konsanaan. Merkkilistä, varsinkin ämpäristä. Sanottiin jossakin lastensadussa.

Normaali

4 kommenttia artikkeliin ”Tunteikas äitienpäivä

  1. Tämä teksti herätti monta asiaa, joista haluaisin kirjoittaa tai puhua, mutta en sitten kuitenkaan tähän paikkaan. Kirjoitan nyt vain, että tämäkin teksti on hyvin runsas, painava, ylitsevuotavainen. Kiitos tästä! Keskustelen itseni kanssa ja ehdotin hyvälle ystävälleni, jonka kanssa viikko sitten puhuimme näistä(kin) asioista, että hän ryhtyisi lukijaksesi. Sitten voimme me keskustella, järjestellä omia ajatuksiamme ja tunteitammekin.

  2. Johanna sanoo:

    Minun äitini kertoi aikanaan, että kun me hänen lapsensa olimme pieniä, hän rukoili usein Mariaa, kun oli kyse jostain lapsiin liittyvästä huolesta. Ei kai se oikein luterilaiselle sovi, hän totesi, mutta kun hän ei millään voinut uskoa, että Jeesus, joka oli mies, voisi ymmärtää oikein kunnolla. Ja hän uskoi, että Maria, joka on itse äiti, kyllä hyvin ymmärtää ja menee ja selittää Jeesukselle, miten tosi tärkeä on tähän rukoukseen vastata, ja niin Jeesuskin paremmin ymmärtää ja auttaa. Äitini usko oli hyvin konstailematonta ja käytännöllistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s