Kylmäurtikariako?

Tänään palaan kotiin. Kohta pari viikkoa olen asunut yksin vapaa-ajanasunnolla tunnin matkan päässä kotoa. Pakenin tänne, kun allergia yltyi niin pahaksi, halusin eroon kissasta ja hoitamaan ihon kuntoon. Söin viikon kortisonia ja sain nahan takaisin. Tulin tänne, koska minusta tuntui että tulen hulluksi, jos en saa kutinaa loppumaan. Nyt palaan kotiin, koska minusta tuntuu että tulen hulluksi, jos olen vielä päivänkään täällä yksin. Eli ilmeisesti tulen hulluksi joka tapauksessa.

Ihan täysin allergiatta ei tämäkään aika ole mennyt. Mies tuli tänne seuraukseni viime perjantaina ja lämmitimme tietenkin ensi töiksemme saunan. Sauna on puulämmitteinen pihasauna, eikä siellä ole mitään muuta lämmitystä eli rakennus on kylmillään. Vesi viedään ämpäreillä saunaan, sinne ei ole vedetty vesiä.

Istuin lauteilla ja ihailin ihoani. ”Katso miten ihana, ehjä ja pehmeä.” Tuli tauon paikka, lähdimme löydyistä vilvoittelemaan kylmään pukuhuoneeseen. Samalla alkoi kutina ja punoitus, näppylät nousivat iholle. Sitä tuskaa, mikä kohtauksen tullessa on, on vaikea kuvailla. Siinä tulee paniikki.

Ei pitäisi googlata, mutta googlasin kuitenkin. Löytyi tapauksia, joissa ihminen on mennyt tajuttomaksi vastaavassa tilanteessa. Erityisesti varoitettiin uimisesta, ei saa mennä kylmään veteen saunasta, voi mennä taju. No ainakaan tästä ei voi syyttää kissaa. Vaiva voi mennä ohikin, jossakin kirjoituksessa sanottiin, että yli 60-vuotiailla kylmäurtikaria on harvinainen. Täytän kohta 55, jotakin iloa vanhenemisesta.

En voi urheilla, en saunoa, en uida, pitää välttää kylmää, erityisesti lämpötilanvaihteluita. No mietitäänpäs nyt mitä voin; voin kutoa, lukea, katsoa tv-sarjoja, kirjoittaa, syödä ja juoda, kävellä, istua ammeessa, pelata korttia. Onhan sekin jotain.

Ja jospa lääkärillä olisi jotakin apua tarjolla, aika on kuukauden päästä. Onneksi minulla on paljon kuvamateriaalia kohtauksista. Meinaan tehdä powerpoint-esityksen lääkärille. Tulee kaikki vaiheet sanotuksi ja muistetuksi.

Mutta tänään kerään kimpsut ja kampsut ja palaan kotiin kissan, pojan ja miehen luo. Välttelen nyt kylmää, en kissaa.

Ehkä nämä minun sairaskertomukseni eivät myöskään ole yleisesti ottaen kiinnostavaa luettavaa, joten yritän jatkossa kirjoittaa vähemmän vaivoistani ja keskittyä muuhun. Asia on vain ollut niin akuutti, omat ajatukset ovat pyörineet niin vahvasti oman navan ympärillä, enkä siksi ole kyennyt laajempaan näkökulmaan. Pahoittelen jatkuvia allergiahöpinöitäni. Vanhat ihmiset eivät muusta puhukaan kuin vaivoistaan, sillä perusteella olen siis todella vanha.

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Kylmäurtikariako?

  1. Johanna sanoo:

    Mulla on kylmäurtikaria, muttei onneksi ei lähellekään noin paha, mitä kuvasit. Huomasin sen kuukautta ennen kuin täytin 60 (eikä oo neljässä vuodessa kadonnut, jos ei pahentunutkaan) Olin koulun myyjäisissä valvomassa seikkailurataa pihalla ja ihmettelin, mitä hyönteisiä on joulukuussa, sillä heti jos otin hanskat käsistä, nousi näppylöitä ja kamala kutina. Lopulta tajusin, että johtuukin kylmästä. Ja vielä vähän myöhemmin tajusin, että oli oireita ollut jo edellisenä kesänä: ihottumaa ja paukamia ja kutinaa uinnin jälkeen Kustavissa, mutta olin luullut sitä levän aiheuttamaksi. Ei tullut mieleenkään, että johtuisi kylmästä, koska olen ikäni tottunut uimaan Ströömin kylmissä vesissä.

    Kosteuden, viiman ja kylmyyden yhdistelmä on pahin. Pakkasta siedän paremmin, jos on kuivaa ja tuuletonta. Lääkäri antoi ohjeeksi syödä jo etukäteen antihistamiinia, jos tietää joutuvansa viipymään viimassa. Lenkeillä käytän pipon alla kypärämyssyä, jonka saa tarvittaessa vedetyksi poskia suojaamaan. Ja vaatetus pitää aina miettiä tasaisesti lämmittäväksi. Toisaalta ei saa tulla liian kuumakaan, koska siitäkin välillä tulee näppylöitä 😄.

    • Kiitos viestistäsi! On lohdullista, että on muitakin. Minäkin olen vasta nyt ymmärtänyt että vaiva on ollut pidempään, en ole vain sitä hoksannut. Ainakin pari vuotta. Muistan joskus ihmetelleeni esim. jalkapohjien sietämätöntä kutinaa, ja nyt ymmärrän sen johtuneen kylmästä. Olen aina pitänyt kaikenlaisesta ”karaistumisesta”; uimisesta kylmässä vedessä tai vaikka kävelemisestä paljain jaloin kylmässä. Nyt tämä uusi hailakka elämä tuntuu sietämättömältä ajatukselta. Ja juuri tuo sama; hikikään ei saa tulla, siitäkin tulee näpyt! Viime kesänä kerran näpyt nousivat käsivarrelle jopa pelkistä sadepisaroista! Tällä hetkellä olen masentunut tästä, tuntuu kuin oma elämä olisi viety, mutta toivottavasti vielä jonakin päivänä tilanne helpottaa: joko masennus tai urtikaria, mieluummin molemmat! 🤗

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s