blogipostaus

Rauha maassa – ihan konkreettisesti. Miten pois hektisestä kaupunkitunnelmasta?

Stressi, uniongelmat ja kiire tuntuvat olevan nykyajan vitsauksia. Mediassa jaetaan ohjeita stressin välttämiseksi, varoitellaan pitkäkestoisen stressin vaaroista ja annetaan ohjeita mielenrauhan saavuttamiseksi.

Minäkin olen ollut unikoulussa. Ihan itse itselleni kehittämässä ja organisoimassa. Uniongelmat ovat vuosien myötä kroonistuneet. Saan kyllä hyvin unen päästä kiinni, vähän liiankin hyvin. Olen iltanukkuja ja aamuvirkku. Ongelmana on katkonainen yöuni. Herään monta kertaa yössä, ja jos aivot naksahtavat silloin päälle, unenpäästä uudelleen kiinni saaminen on vaikeaa. Silloin laitan korvanapit korviin ja alan kuunnella jotakin rauhallista puheohjelmaa tai podcastia ja nukahdan uudelleen. Huono tapa. Olen nyt vieroittanut itseni siitä. Luen sen sijaan kirjaa. Se vain toimii huonommin, valvon pidempään. Mutta olen joka tapauksessa jättänyt kuuntelun pois ja yrittänyt saada yöheräämiset kokonaan loppumaan. Mutta asian tahtominen ei yksin auta.

Koska olen ihmistyypiltäni nopeatempoinen ja sähäkkä, elääkseni terveellisesti ja tasapainoisesti minun kannattaa lisätä elämään rauhoittavia elementtejä, ei niinkään sykettä nostavia elämyksiä.

Ihmisillä on hyvin erilainen stressinsietokyky. Omani on huono. En yhtään tykkää siitä jos ”asiat ovat levällään”, hoitamattomia asioita on liikaa tai olen tilanteessa, missä en koe hallitsevani sitä. Verenpaineeni on koholla, enkä saa sitä alas.

Näitä omanapaisia ongelmia pohtiessa on myös tullut kiinnitetyksi huomiota ympäröivään yhteiskuntaan, ja siihen miten huonosti se tukee rauhoittumisen tarvetta. Päin vastoin. Tuntuu että yleisilmapiiri on sykettä nostattavaa. Valot ja äänimaailma on hektisyyttä korostavaa. Kaupoissa on ”innostavaa” taustamusiikkia. Liikennevalot ovat hektiset, niin kuin ne olisi ohjelmoitu ”mene nyt äkkiä siitä kadun yli äläkä vätystele” -moodille. Jopa radio- ja televisio-ohjelmat ovat hektisiä. Niin kuin kaikilla olisi koko ajan kiire ja siksi pitää puhua nopeasti ja tehdä nopeita leikkauksia. Keskusteluohjelmissa ei ehditä keskustella, ehditään vain sanoa oma mielipide.

Televisio-ohjelmien hektisyyteen kiinnitin huomiota, kun löysin Britboxilta Touch of Frost -nimisen vanhan sarjan. Olisikohan 80-luvun tuotantoa? Vaatteista päätellen ehkä niin. Kuvakokokin on neliö, eikä suorakaide niin kuin nyt modernien digitelevisioiden aikaan. Mutta sarjan kerronta! Ihanan rauhallista. Kuvissa viipyillään, ei ole kiire mihinkään. Niin rentouttavaa katseltavaa!

Jos ihminen tekee ensin päivän stressaavaa työtä, käy töiden jälkeen ruokaostoksilla stressaavissa kaupoissa, sukkuloi kotiin stressaavassa liikenteessä, ja viettää illan yrittäen rentoutua sohvalla katsoen hektisiä ohjelmia, joissa huudetaan ja meuhkataan, ei siinä ehkä rentoudu. Voi olla että liikuntasuorituskin tuo vain lisää stressaavia elementtejä elämään. Kovissa valoissa, musiikki lujaa, korkeasykkeinen jumppa täydessä jumppa- tai kuntosalissa voi olla vain yksi stressaava asia lisää elämään. Ehkä yksinäinen juoksulenkki luonnossa iltapimeässä voisi olla kokonaistilanteen kannalta parempi vaihtoehto.

Viikonloppulauantai vietetään ostoskeskuksessa, missä aistiärsykkeitä on enemmän kuin ämpäriin mahtuisi. Kuulutukset, taustamusiikit, feissarit, muut asiakkaat, tungos, osta sitä-ja-tätä, nyt on halpaa. Ei ihme että avantouinnin suosio on räjähtänyt. Se on rauhoittavaa ja toisenlaista.

Eli summa summarium; jos yhteiskunnallisesti ollaan huolestuneita ihmisten stressaantumisesta ja sen mukanaan tuomista negatiivisista ilmiöistä kuten sairauksista, liikenneraivosta, mielenterveysonglemien lisääntymisestä, koulupudokkaista, irtisanoutumisista, syrjäytymisistä, burn-outeista ja muista, olisiko syytä katsoa peliin myös yhteiskuntana? Tukeeko elinympäristö rauhoittumista? Miten sitä voisi lisätä joka tasolla? Päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, liikenteessä, kaupoissa, harrastuksissa, odotussaleissa. Miksi yleistunnelma on juuri päinvastainen, sykettä ja ”kiihkoa” nostattavaa? Pientä parannusta näen jo, monet pikkuputiikit laittavat kynttilälyhdyn palamaan oven pieleen kadulle. Eikö jo se luo rauhoittavaa tunnelmaa? Olisiko mielyttävämpi odotella vuoroaan lääkäriasemalla tai hammaslääkärissä, jos odotussalin tunnelmaan olisi lisätty rauhoittavia elementtejä valoin ja äänimaailmalla. Vaikka linnunlaulua tai puronsolinaa tai takkatulen ritinää televisioon.

Ja sähköautot, ne ovat onneksi hiljaisia! Ehkä niiden myötä kaupunkien äänimaailma hiljenee. Vielä kun saataisiin harrikoihin ja muihin kovaäänisiin moottoripyöriin sähköt. Loppuisi niiden kesäaikainen pörinä. Entä kovaääninen kälätys busseissa, raitiovaunuissa ja junissa. Joku kirjoittikin yleisöosastossa että juniin pitäisi saada omat mökävaunut, mihin kälättäjät voisi laittaa, niin että muut vaunut olisivat hiljaisia, jos haluaa tehdä keskittymistä vaativia töitä tai nukkua.

Ps. Tätä kirjoittaessa taustahälynä on ollut porakoneen ääni. Jossakin ylemmissä kerroksissa tehdään remonttia, ja poran ääni resonoi talon rakenteissa.

Advertisement
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s