blogipostaus

Tammikuu, talviunikuukausi

Tammikuu on kyllä mahdottoman pitkä kuukausi! Paljon muita pidempi. Jotkut kuukaudet livahtavat. Nopeimpia on toukokuu ja elokuu. Silloin aika juoksee, nyt matelee. Eihän se tietenkään haittaa. Hyvä vain kun aika menee hitaasti, sitä on sitten enemmän.

Tammikuun hitaus johtunee pimeydestä ja siitä että ei ole mitään mitä odottaa. Ei tarvitse valmistautua mihinkään. Eikös sekin ole vain hyvä asia, saa hetken hengähdyksen. Ehkä tammikuu pitäisi julistaa viralliseksi talviunikuukaudeksi, jolloin keskityttäisiin nukkumiseen ja lepoon, laitettaisiin moottori pienemmälle.

Nyt muistuikin mieleen hassu uni viime yöltä. Olin lääkärissä paitsi että lääkäri oli yksi tuttu pappi. Kysyin, mitä minun pitäisi tehdä korkealle verenpaineelle ja pitäisikö syödä beetasalpaajia. Lääkäri, ts.pappi, tutki tutkmustuloksia. Pahus kun olen unohtanut, minkälaisen lääkityksen hän minulle unessa määräsi. Uni taisi tulla siitä, että kävin juuri laboratoriossa tarkistuttamassa kilpirauhasarvot seuraavaa lääkärissäkäyntiä varten. Tuloksia tupsahteli perjantaina päivän mittaan tasaiseen tahtiin. Kaikki arvot olivat viiterajoissa! Olipa iloinen uutinen.

Tänään tosin tulee muutos omaan talviunilepoon, lähdemme yöjunalla Pohjoiseen. Mielenkiintoinen reissu tiedossa. Nuorena yksi tulevaisuuden toiveammateistani oli sisustussuunnittelija. Jostain syystä hylkäsin tämän ammatin, en edes pyrkinyt opiskelemaan sisustusalaa, en tiedä/muista miksi näin kävi. Sinänsä ei haittaa. En usko että se ammattina olisi ollutkaan minulle paras mahdollinen, koska olen persoonallinen sisustaja, tuskin pystyisin suunnittelemaan valko-harmaita ”avotakka”-sisustuksia. Nyt kuitenkin olen suunnitellut sisutuksen ja konseptin vuokrahuoneistolle. Täytyy mennä hoitamaan homma loppuun. Vähän jännittää nähdä lopputulos! Tai siis aika paljonkin.

Ryijyhommat jäävät nyt hetken tauolle. Se vähän harmittaa, olin niin hyvässä vauhdissa, kahta riviä vaille puolivälissä. Mutta ehdin kyllä tehdä ne kaksi riviä vielä tänään. Ryijyn tekeminen on mahdottoman mukavaa puuhaa, mutta huono puoli on tekeleen koko. Sitä ei voi pakata mukaan matkalle niin kuin kudinta.

Kirjoittelen reissulta jos ehdin. Voin kunpa näkyisi revontulia. En ole nähnyt koskaan! Voi tietenkin johtua siitä että aina nukun. Pitänee yrittää pysyä välillä hereillä. Googlattiin jo valmiiksi kaikki lähitienoon ruokapaikat ja niiden menut. Sisustuspuuhailun lisäksi päiväohjelmaan kuuluu reipas kävely ruokapaikkoihin. Aiotaan syödä rautua ja poronkäristystä. Murtsikkasuksetkin on pakattu mukaan, toivottavasti ehdin ja jaksan hiihtämään. Ja eihän sitä tarvitse mitään kokopäivän hiihtoretkeä lykkiä, voi hiihtää ihan pienestikin.

Palataan!

Advertisement
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s