Tuli taas taukoa tänne kirjoittamisessa, koska piti kirjoittaa yksi pakina, mistä maksetaan sekä kirjoituskerhon teksti, mihin jäin jumiin aihevalinnasta johtuen. Aiheena oli keho ja fyysisyys. Päässä löi tyhjää. Ainoa mikä tuli mieleen oli se että vanhemmiten nautinnot keskittyvät suuhun ja peräsuoleen. Eli kaikki on hyvin kun suoli toimii ja suussa vielä maistuu suklaa. Ja että lopullinen metamorfoosi lienee muuntuminen jonkinlaiseksi Muumimammaksi, jolla ei ole suolta eikä suuta. Ymmärrettävästi näistä kammottavista ajatuksista ja lähtökohdista en saanut juttua syntymään. Kunnes vihdoin tänä aamuna sain tekstin harsittua kasaan. Laitan sen tähän teille ”nautittavaksi”. Eli tässä teksti aiheena keho ja fyysisyys, nimesin sen Kehonrakennukseksi. Teksti kuvaa niitä huomioita, joita ikääntyminen on tuonut tullessaan.
————————-
Nostin jalat saunan lauteille – ne olivat äidin jalat.
Ensimmäinen harmaa tuli alapäähän. Kilautin kauhuissani kaverille. Värjäävätkö naiset nekin? Minä en kyllä värjää mitään!
Valitin alusvaatemyyjälle, miten pikkuhousuista oli tullut niin pieniä ymmärtämättä että vika ei ollut housuissa.
Ostin monet kauniit kengät. Meuhkasin miten huonoja kengät nykyään ovat, ennen oli paremmin, kunnes tajusin että vika ei ollut kengissä.
Tajusin miksi vanhoilla naisilla on mukana istuintyyny kesäteatterissa.
Ymmärsin, miksi silkkinen kaulahuivi on keski-iän ylittäneen tärkein asuste. Ja joustava vyötärö vaatteen ehdoton edellytys.
Minua teititeltiin. Istumapaikkaa ei ole vielä tarjottu, kiitos nykynuorison, joka ei ole niin kohteliasta kuin ennen.
Luulin hymyilleeni kuvassa. Näytin Larin Paraskeelta.
”Mikä tuo on?” kysyi pieni poika ja painoi sormellaan ryppyä otsassani.
”Meillä olisi rouvalle tarpeellisia anti-age hoitoja” sanoi kosmetologi. Vastasin että haluan näyttää terveeltä – en nuoremmalta. Vaihdoin kosmetologia.
”Rouvan kannatta pukeutua löysiin vaatteisiin” sanoi terveyskeskuslääkäri Muhammed.
Algorytmi syöttää somefeediin kuvia tanssivista eläkeläisistä ja tenatuotteista. Vielä hetki sitten se näytti steppaavia puumanmetsästäjiä ja skumppapulloja. Pelkään, milloin tilalle tulevat arkkuvaatteet ja hautakivet.
Kaksi vuotta sitten en käyttänyt mitään lääkkeitä. 56-vuotissyntymäpäivälahjaksi tilasin Buckinghamin palatsin verkkokaupasta tyyriin pillerirasian. Illalla laitan valmiiksi seuraavan päivän mikstuuran: kaksi vaaleanpunaista, neljä valkoista joista kaksi pyöreää, kaksi soikeaa, yhdestä puolikas ja joskus vaaleansininen.
Pyhä kolminaisuus tarkoittaa minulle nykyisin avaimia, puhelinta ja – mikä se kolmas nyt olikaan? No joku kolmesta kuitenkin jää aina kotiin.
Mitä seuraavaksi?
Älkää kertoko.
Kiitos koskettavasta, kerrassaan hulvattomasta tekstistä!
Nauroin, nyökyttelin ja peukutin kosmetologin vaihdolle, silkkihuiveille sekä mukavuushousuille. Larin Paraskeen kohdalla repesin. Väkevimmät olivat kuitenkin äidin jalat. Ne toivat liikutuksen kyyneleet.
Kiitos! Kaikki mitä kirjoitin on itse koettu. Elämä on koomista, onneksi! 🫶