Aurinkoisena kevätlauantaina kävimme rouvien kanssa pitkällä lounaalla perinteikkäässä ravintola Kolmessa Kruunussa Kruunuhaassa. Edellisestä visiitistä samaiseen ravintolaan olikin jo vierähtänyt tovi. Olisiko peräti edellisellä vuosisadalla? Muistelimme viettäneemme isolla porukalla itsenäisyyspäivää kyseissä ravintolassa joskus 90-luvulla.
Kolme Kruunua on todellinen jalokivi. Sisustus on uskomattoman kaunis ja alkuperäinen. Katossa Tynellin valaisimet, paneloidut seinät, lasimaalaukset ikkunoissa. Ruokalista on myös täynnä klassikkoja. Ystävät ottivat pääruuaksi Wienersnitzelin, joka juuri ja juuri mahtui lautaselle. Minä otin läskisoossin ja alkupalaksi sillilautasen. Kaikki ruoka oli erinomaista.
Helsingissä on muutamia näitä hyvin säilyneitä kulttuurillisesti arvokkaita miljöitä. Mutta paljon on myös menetetty. Surulla muistelen entistä funkisravintola Bulevaridiaa, jonka sisustus oli upea, ja josta uusi omistaja teki mauttoman Lappi-ravintolan! Vieläkin käännän katseeni tien toiselle puolelle ohi kulkiessani.
Samaisella kadulla Fazer modernisoi klassikkokahvilansa muutama vuosi sitten. Onneksi sentään Ekberg on entisensä. Ihmetyttää että näitä interiöörejä ei nähdä valttikortteina. Vanhaa, perinteistä, hyvinsäilynyttä sisustusta ja tunnelmaa ei nimittäin voi jälkeenpäin tehdä. Sama pätee vanhoihin metsiin. Niitä ei takaisin saada, kun kerran kaadetaan.
Kauppatorin kulmassa oli ennen niin kutsuttu Korppi-apteekki. Sen, mitä muistan kyseisessä apteeksissa, on alkuperäiset kiinteät Billnäs-kaapistot ja palvelutiski. Upea miljöö. Nyt samoissa tiloissa toimii jonkinlainen rahantekolaitos. Teipit ikkunoissa mainostavat rikastumisen mahdollisuutta. Vain korppipatsas kulmassa muistuttaa vanhasta arvokkaasta miljööstä.
Kuljen Korppi-apteekin ohi usein, ja aina minulle tulee paha mieli. Mietin vanhoja metsiä, kaupungin vanhoja puita ja miljöitä. Vaikka liikerakennukset ja metsät ovat yksityistä omaisuutta, ja jokainen saa tehdä omistamalleen tietenkin mitä lystää, ovat ne kuitenkin samalla myös yhteistä omaisuutta. Kaupunki muodostuu näistä ravintoloista, kaupoista, kahviloista, apteekeista, aukioista, puistoista, toreista. Pitäisi osata arvostaa sitä mitä meillä on.
Tällä hetkellä tuhotaan Kansallismuseon ainutlaatuista puutarhapihaa lisärakennuksen tieltä. Hesperianrannan puistoaluetta kavennetaan ja puita kaadetaan, koska Mennerheimintietä levennetään. Miksi? Seuraavana vaarassa lienee Rautatieaseman ympäristö. Siihen halutaan rakentaa lisää. Ei ymmärretä että ainutlaatuisen kaunis rautatieasema tarvitsee ympärilleen tilaa tullakseen nähdyksi.
Samaan aikaan muualla Suomessa hakataan vanhoja metsiä.
Vaalikeskusteluissa kulttuuri määriteltiin luksukseksi, johon meillä ei ole varaa. Ilmeisesti näin todellakin on, koska raha mielessä tuhotaan niin paljon kulttuurihistoriallisesti arvokasta, sellaista mitä meillä jo on.
Se että kauniin Korppi-apteekin tilalla on investointipankki kuvaa hyvin vallitsevia arvoja.
Aurinko paistaa kauniisti. Linnut laulavat. Kesä on edessä. Silti mieli on hieman haikean surullinen. Voimattomuus muutosten edessä, se että asioihin ei voi mitenkään vaikuttaa, tekee olon vähän lohduttomaksi.
Mrs Middleage 
Kiitos, tämä oli täyttä asiaa. Olemme vielä suhteellisen nuori itsenäinen maa, sitä ennen naapurimaidemme alla. Olemme olleet myös köyhiä. Kun muualla kukoistivat hovit, niin meillä valaistiin mökkejä päreillä näin hieman kärjistettynä. Sittemmin pääkaupunkiimme suunniteltuja rakennuksia ja niiden interiöörejä tulisi osata arvostaa kulttuurisena pääomanamme. Mikä on tuhottu, sitä ei saada takaisin. Mikä kansa se sellainen on, joka ei tunne omaa historiaansa? Mutta kohta uudet sukupolvet eivät sitä tunne, jos entistä ei säilytetä. Mitä tulee keskusteluun kulttuurin määrittämisestä luksukseksi, on vaalikeskustelijoilla ollut sangen kapea katsantokanta. Jos kulttuuri nähdään vain eliitin palvelijana, mennään metsään. Kulttuuriahan on lähes kaikki, ei pelkkä ooppera, jolla on historiansa nimen omaan kansanhuvina. Taiteemme, tapamme, perinteemme, kielemme; kaikki ne ja vielä paljon muuta ovat osa kulttuuriamme. Ne edustavat sellaista henkistä pääomaa, joka on meissä ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Niiden ostamiseen eivät minkään suuruiset sijoituspankin osingot riitä.
Kyllä! En muista, kuka (ehkä Churchill) vastasi kulttuurin tärkeydestä kysyttäessä, että mitä me sitten armeijallamme puolustamme, mitä puolustettavaa jää jäljelle, jos kulttuuri otetaan pois? Ei mitään.