Radiokanava Kuumat Aallot

Olen intohimoinen radionkuuntelija. Sitä vain olen ihmetellyt pitkään, mihin radiosta ovat kadonneet ikäiseni naistoimittajat? Radio Aallolla toimi pitkään mainio juontaja Olga K, joka kaiketi tuli tiettyyn ikään, ei sopinut enää kanavan ikäprofiiliin ja joutui lähtemään. Viime talvena sama tapahtui Anna Perholle, joka myös on hyvä toimittaja ja jota oli ilo kuunnella. En tiedä, olivatko nämä toimittajien lähdöt vapaaehtoisia vai pakotettuja, mutta ainakin oma mielikuvitukseni rakentaa aasinsiltaa iälle ja kanavien mielimälle kuuntelijakunnalle

Ylen kanavilla ovat äänessä miehet, maahanmuuttajat ja sukupuolivähemmistöt. En jaksa kuunnella ei-kantaväestöön kuuluvien ongelmista, enkä sukupuolivähemmistöjen huolista. Niin kuin en kolmekymppisten lapsiperheasioitakaan. En tarkoita, etteikö heidän huolensa olisi aiheellisia, mutta eivät hekään jaksaisi loputtomiin kuunnella tai lukea minun, keski-ikäisen naisen jorinoita. Kaipaan kuulla ikäiseni ihmisen puhetta. Vieläpä naisihmisen. Sellaisen, keneen voin samaistua. Joka muistaa Kekkosen ajan, Pinna-mehujään, Minttu-suklaaliköörin ja Diego-huuman.

Minulla olisi idea. Jos kaikki +40 – +60v naistoimittajat tekisivät kimpan ja perustaisivat oman radiokanavan ”Kuumat Aallot”. Mukaan voisi tulla edellämainittujen lisäksi Jenny Pääskysaari, ja Maria Veitola voisi olla koko kanavan boss, koska hänellä on jo radiokokemusta Radio Helsingin toimitusjohtajuudesta. Television ja lehdistön puolelta saattaisi löytyä lisää sopivaa toimittajakuntaa. Hesarin Anna-Stina Nykäsen jutut ovat aina hyviä, minkähänlainen radioääni hän olisi? Entäpä Inhimillisen tekijän Anne Flinkkilä radiossa?

Kanavan soittama musiikkigenre olisi suomalainen iskelmä, pikanttina pikkulisänä Suomi-pop. Iskelmäntekijät ovat kesän aikana kirjoitelleet eri medioissa omasta tuskastaan, kun levy-yhtiöt eivät ole kiinnostuneita julkaisemaan heidän tuontantoa, eivätkä radiokanavat soita, vaikka suuri yleisö kaipaa. Ongelmana lienee se, että tätä genreä kuuntelevat eivät ole löytäneet suoratoistopalvelujen pariin, eivätkä he välttämättä osta levyjä, tykkäävät kuitenkin kuulla musiikkia. Radiokanava Kuumat Aallot korjaisi tämänkin epäkohdan.

Homman alkuun saattamiseksi voitaisiin koettaa yhteisörahoitusta. Olisin valmis laittamaan muutaman satasen Kuumiin Aaltoihin. Kaija Koolta tilattaisiin kanavalle oma voimaannuttavaa naisenergiaa tursuava tunnaribiisi. Avot.

Mitenkäs tämän asian nyt saisi vireille ja tekeille? Hei, te kaikki ihanat naistoimittajat, liittykää yhteen: vapaus, sisaruus ja tasa-arvo!

Normaali

Enäri

Täytyy vielä palata Entisten nuorten radio -asiaan. Mustikkamättäällä tuli lisää ideoita uuteen, keski-ikäisten radiokanavaan. Sinne pitäisi rekrytoida Olga K:n ja Anna Perhon lisäksi Riitta Väisänen ja Hannele Lauri. Ja Anna-Kaisa Hermunen pitäisi etsiä jostain vanhainkodin tai haudan partaalta takaisin, nyt radioon, tekemään henkilöhaastatteluja. Maria Veitola sopisi kanavan profiiliin hyvin. Ei ole liian nuori, enää. Uutiset lukisi itseoikeutetusti ja ikuisesti Matti Rönkä, tai se tumma, vahvatukkainen mies Ylen uutisista, jonka nimeä en koskaan muista. Uutisten taustalla EI soisi taustamusiikki. Ylipäätään taustamusiikki olisi kielletty Entisten nuorten radiossa, taustamusiikki on häirtsevää kaikkialla. Ja nykyisin jopa pienessä K-lähikaupassa saattaa rokki raikaa. Mistä pääsenkin musiikkiin. Kanavalla soitettava musiikki EI MISSÄÄN NIMESSÄ saisi olla sitä vanhaa. Ei Modern Talkingia, ei Whamia, ei Pave Maijasen Lähtisitkö silloin kanssani järvelle, ei Alpahvillen Big in Japan, ei Every breath you take, kenen biisi se sitten onkaan, ei Madonnaa, eikä varsinkaan Girls just want to have fun, yök, ei mitään 80-luvun musiikkia. Heard that, been there. Nykymusiikkia, uutta varsinkin suomalaista musiikkia, sitä sen olla pitää. Tyylillisesti laidasta laitaan, iskelmää, poppia, ehkä jopa klassisempaa rauhallisempaan vuorokaudenaikaan. Ei me olla mitään nostalgiakaipuisia, ennen oli kaikki paremmin -tyyppejä, ei nimittäin ollut. Kyllä nykyaika on parasta aikaa, aina. Kaikesta huolimatta.
”Eteenpäin”, sanoi – ei vielä mummo – mutta täti lumessa. Kanavan nimi olisi tietenkin Enäri. Se tulee kirjaimista ENR, Entisten Nuorten Radio. Saa käyttää.

Normaali

Entisten nuorten radio

En haluaisi tätä sanoa, mutta sanon kuitenkin” En ole kohderyhmää” . Siinä on niin katkera tunnelma, mutta totta se silti on. Viisikymppiset naiset eivät ole kohderyhmää kenellekään, paitsi inkontenssisuojavalmistajille ja plastikkakirurgeille ja ehkä puutarhatarvikeliikkeille.

Tekisi mieli kuunnella radiota. Se on paras media, kädet ja silmät jäävät muuhun käyttöön. Mutta oikeaa kanavaa ei tahdo löytyä, ei edes perinteisiltä Yleltä. Juontajat/toimittajat kuulostavat nuorilta. Ei minulla ole mitään nuorempiani vastaan sinänsä, mutta joka ikävaiheessa kaipaa ikäisensä puhetta. Rivien välit ymmärtää. Kokemuspiiri on sama. Yhteiskuntamuistot yhtäläiset. Samanlaiset asiat naurattavat, mikään ei kikatuta.

 

Jos yritän kuunneella Puhetta iltapäivisin, siellä on joku Ali tai Husu, Fatima tai Sarasvuo. Minä en jaksa persoonaohjelmia, haluaisin asiaohjelmia, jotka eivät kiinnity juotaja/toimittajaan, jotka ovat hänen persoonastaan riippumattomia. Perttu Häkkisestä pidän. Hän tekee ohjelmia erilaisista kummajaisista upealla tyylillä, koskaan tuomatta itseään tai omaa mielipidettä kyseisistä asioista esiin.

Paras aamuradio-ohjelma on ollut Aallolla. Muistan, kun siellä oli Olga K. Siirtyi jostain syystä Puheelle, mutta missä Olga on nyt?  Olgan jälkeen tuli Anna Perho, ihan huippu. Hän lähti viime keväänä. Tilalla on uusi nuorempi. Miksi? Googlaan: ” Radio Aalto iskee 25-44  -vuotiaisiin naisiin.” Ehkä Anna Perho tuli liian vanhaksi. Ja sitä ennen Olga. Ja minä olen siis jo kuusi vuotta kuunnellut itselleni sopimatonta kanavaa. Ilmankos.

Mihin minä siirryn? Mitä kuunnella ennen selkouutisia.

Kuulin, että Riitta Väisänen aloittaa tubettamisen, ehkä siirryn Riitan tube-kanavalle.  Maailma pirstaloituu, missä on minun pirstaleeni?

Normaali