Metsäjätin innoittamaa puunkaatoa

Käytiin elokuvissa. Aika harvoin tulee käytyä, koska yleensä aina nukahdan. Ensimmäisillä treffeillä miehen kanssa vuonna 1990 menimme hänen ehdotuksestaan katsomaan uusinta Woody Allenia Amerikkalaisia Pariisissa, ja minä nukahdin.

Tällä kertaa katsoimme Metsäjätin – ja yllätys, yllätys – pysyin hereillä koko elokuvan! Olipa hyvä elokuva, ja ajankohtainen. Koskettava, inhimillinen, uskottava ja Jussi Vatanen on Suomen paras näyttelijä – tai ainakin ihanin! Ennen olin sitä mieltä että Hannu-Pekka Björkman on Suomen paras näyttelijä, mutta nyt vaihdan Hannu-Pekan Vataseen.

Elokuvalla oli yllättäviä seurannaisvaikutuksia. Heti palattuamme takaisin talolle minä ryhdyin puunkaatoon, mies ryhtyi kirjoittamaan elokuvaa. Värväsin pojan mukaan omaan urakkaani, mutta hän hyytyi menoon siinä vaiheessa, kun sähkömoottorisaha teki tenän.

Se onkin ihan romu vekotin. Ensinnäkin hiiret – pahimmat viholliseni – ovat syöneet kokonaan teräketjuöljysäiliön korkin niin että jos sahaa vähänkin kallistaa, öljy valuu pois. Ketju on tylsä ja se ei pysy paikoillaan, irtoaa vähän väliä.

Saha on kyllä sekin 90-luvulta että enpä tiedä, pitäisikö ostaa uusi? Toisaalta ajattelen, että ehkä on parempi, jos en osta, ja siten välttyisin ryhtymästä epätoivoisiin, jopa vaarallisiin, puunkaatopuuhiin. Minussa on ihan liikaa tee-se-itse-naisen vikaa. Yleensä seuraukset ovat kyseenalaisia. Niin nytkin.

Kun saha lopetti toiminnan, kävin hakemassa kirveen. Hakkasin sillä puun kylkeä minkä jaksoin, mutta vanha pihlaja on kyllä sitkeää sorttia. Sain irti pieniä säpäleitä.

Tietenkin olin kerrannut Youtubesta puunkaadon periaatteet. Ensin puuhun tehdään lovi sille puolelle, mille puun toivotaan kaatuvan. Sen jälkeen sahataan varsinainen kaatosahaus toiselta puolelta kohti lovea. Ja humpsis, puu kaatuu. Tosi näppärästi videolla. Tosielämässä toisin.

Voimat loppuivat, luovutin. Nyt pihalla nököttää pihlaja, jonka runkoa on nakerrettu. Ihan kuin majava olisi käynyt syömässä kyljestä palan. Ei ole nätti.

Jos tässä nyt on jollekin herännyt kysymys, miksi ylipäätään haluan puun kaataa, niin sille on ihan järkisyyt. Pihlajan vieressä kasvaa upea tammi. Se tarvitsee lisää kasvutilaa. Ja toiselta puolelta lähtee joulun aikaan pari pientä kuusta joulukuuseksi.

Nyt tässä pähkäilen, miten saan puunkaadon hoidetuksi loppuun? Odottelenko kylään jotakin ”sahanomistajaa”? Tarkemmin ajateltuani tuttavapiirini ei taida sellaisia kuulua. Enempi ovat toimistotyöntekijöitä ja erilaisia viisastelijoita, handyman-tyylisiä ihmisiä ei tuttavapiirini kuulu – erittäin valitettavaa.

Toinen vaihtoehto on värvätä tehtävään joku sattumalta paikalle saapuva, kuten lokakaivontyhjentäjä. Sellaista odotan saapuvaksi lähiaikoina. Piti tulla jo toissapäivänä, tai sitten viimeistään eilen, ei ole vielä tullut. Jospa loka-autonkuljettaja sivubisneksenä kaataisi puita?

Sinänsä lokakaivo on oma murheenkryyninsä. Täällä oli vanha, toimiva, mutta ei uusia kriteerejä täyttävä jätevesisysteemi. Jätevesi meni betonirumpukaivoon, mistä jäteauto kävi sen kerran vuodessa tyhjentämässä. Likavedet lorottivat kaivosta ojaan. Lähin vesistö on neljänsadan metrin päässä sijaitseva joki. Välissä on pelto.

Kun taloon rakennettiin kylpyhuone, piti jätevesijärjestelmä uusia jätevesilakia vastaavaksi. Pahaksi onneksi pihanurmen alta paljastui kallio, niin että siihen ei saatu mahtumaan ajateltua viiden kuution säiliötä. Jätejärjestelmiä asentava firma laittoi sitten pienemmän, kolme kuution säiliön. Se on aivan liian pieni. Kakkakustannukset ovat jo nyt kolminkertaistuneet. Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun säiliö tyhjennettään, emmekä edes asu talossa säännöllisesti. Jos asuisimme, se pitäisi ehkä tyhjentää joka toinen kuukausi. Silloin kakkakustannukset kuusinkertaistuisivat.

Itse kakkavesi ei maksa paljon, jäteauton tulo paikalle maksaa. On myös kiusallista, että säiliön täyttymishälytin alkaa hälyttää myöhään, kun olemme jo menneet nukkumaan. Niin nytkin, piipaus alkoi maanantain vastaisena yönä juuri kun olin nukahtanut.

Ekologiselta kannalta uusi jätevesijärjestelmä on tuonut takapakkia siinä mielessä, että olen kannustanut perheen miesväkeä virtsaamaan pihalle, ja itsekin kyykistyn milloin minnekin ihan vain saituuttani ehkäistäkseni tankin täyttymistä. No nyt siihen on sekin syy, että on jo neljäs päivä menossa, kun tankki ilmoitti täyttyneenä, eikä loka-auto ole vielä tullut. En tahdo että säiliö poksahtaa, ja sisälmys leviää pihalle.

Kaiken lisäksi olen kutsunut veljentytöt kylään lauantaiksi. Pidän heille LogLady-Partyt. En ole ihan varma, mitä se tarkoittaa, mutta käyskentelemme halot sylissä humalassa kaiketi. Muistattehan sen Twin Peaks hahmon, joka kulki halko sylissä.

Olisi sangen kiusallista perua juhlat, siksi että kakkasäiliö on täysi. Tai kehottaa vieraita käymään isolla asialla huoltoasemalla ennen saapumista.

Ainakaan kukaan ei voisi epäillä juhlien peruuntumisen syyn olevan tekosyy. Näin absurdia syytä ei voisi kukaan keksiä.

Ei auta kun odottaa. Ehkä loka-auto saapuu tänään, ja voimme jälleen kakkia peloitta.

Jo nyt mietin, toistuuko tämä jälleen jouluna? Pitäisikö varulta tilata tyhjennys ennen joulua, ettei tule mitään ongelmaa. En haluaisi pilata joulutunnelmaa samoilla lokakaivomurheilla.

Ja kehtaisiko loka-auton kuljettajalta kysyä puunkaatoapua? Jos hän seuraavalla kerralla ottaisi mukaan moottorisahan ja kaataisi samalla puun, mahtaisiko se olla mahdollista? Onneksi keski-ikäiseltä suomeapuhuvalta kaupunkilaisnaiselta voi odottaa mitä tahansa, kummajainen olen kuitenkin täällä ruotsinkielisellä Suomen maaseudulla.

Vielä kummallisempi olen, jos joku sattuu paikalle lauantai-iltana. Mitä jos loka-auto ei tule ennen lauantaita, säiliö räjähtää pihalle, kakkavesi roiskuu ympäriinsä, paikalle pitää kutsua palokunta ja täällä häärii joukko kuohuviinihumalaisia naisia pukeutuneina pantterikuvioisiin kotitakkeihin halot kainaloissa?

Mies ja poika — jopa kissa – pakenevat kaupunkiin jo huomenna. En voi moittia.

Normaali