Keski-ikäkeikkoja lisää

Tykkään käydä keikoilla. Musiikin suhteen en ole vaativa. Ainoastaan Antti Tuisku ei käy.

Mutta olosuhteiden suhteen olen sitten sitäkin vaativampi.

Ensinnäkin keikan pitää alkaa aikaisin, mieluiten alkuillasta ja istumapaikka täytyy olla – mielluiten etupenkistä- ja väliaika pitää olla ja väliajalla skumppaa tarjolla. Enkä tykkää stadionkonserteista, niissä on liikaa porukkaa, rupeaa ahdistamaan.

Ainoa harmi on, että tällä minulle sopivalla formaatilla keikkoja on vain vähän tarjolla. Kunpa artistit ja viihdemusiikin puuhaihmiset ymmärtäisivät, mitkä markkinat voisivatkaan olla alkuillan keski-ikäkeikoille!

Viime viikolla olin Ismo Alangon keikalla Kulttuuritalolla. Oli hyvä keikka: alkoi iltaseitsemältä ja Kymmenen Uutisten aikaan olin jo kotona, väliaikatarjoilua oli ja eturivin paikat. Musiikkikin toimi!

Suureen ääneen ihmettelin kun paikalla oli niin paljon järjestysmiehiä, olihan kuulijakunta keski-iältään lähempänä viittäkymmentä, joten ei perinteistä reuhujengiä. Seuraavana yönä Pariisissa Bataclan-klubin keikka päättyi järkyttävällä tavalla: 89 ihmistä kuoli Isis-terroristien hyökättyä klubille.

Ensi viikonlopuksi on liput Ricky Tick Big Bandin keikalla Sellosaliin, etupenkkiin. En motkota enää ylimitoitetusta järjestysmiespataljoonasta, jos sellaisen näen. Maailma on vaarallinen paikka.

Normaali