Lottovoittajan päivä

Pienenä tyttönä minulla oli nukkekoti – niin kuin kai melkein kaikilla 70-luvulla lapsuutensa eläneillä. Kaikilla taisi vieläpä olla se sama: ohuesta vanerilevystä tehty, kirkkaanpunainen, kaksi kerrosta, kaksi huonetta molemmissa.

Naapurin Marjolla ainakin oli samanlainen. Kannoimme usein Marjon nukkekodin meille, ja leikimme niillä vierekkäin, kumpikin omassa nukkekodissaan. Huonekalut olimme askarrelleet itse. Pahvimukeista sai näppärästi leikkaamalla tyylikkäitä nojatuoleja.

Nykyisin hienoimmat nukkekodit on tarkoitettu aikuisille, ja niihin saa ihan oikeita huonekalujen pienoismalleja ja tavaroita. Eräs ensi vuonna seitsemänkymmentä täyttävä ystävä toivoo syntymäpäivälahjakseen sellaista. Lapsuuden haaveen toteutumista. Ja saisihan sillä toki lapsenlapset leikkiä.

En muista, mitä nukkekodeilla minun lapsuudessani varsinaisesti leikittiin, vai oliko se vain niiden sisustamista? Ehkä niin. Minä en haaveile nukkekodista, mutta huomaan edelleen leikkisisustavani. En nukkekoteja, mutta myytäviä asuntoja netistä.

Tällä hetkellä sisustuksessa on lottovoittajan asunto Helsingin Kaivopuistosta, neliöhinta jotakin +11.000 euroa. Katselen kuvia ja mietin, miten ja minkälaiset huonekalut laittaisin, ja minkälaista siellä olisi asua. Ihanaa tietenkin! En poistuisi juuri koskaan. Kävisin saunassa, poreammeessa, ihailisin komeita maisemia iltapäiväkahvilla parvekkeella, aamukahvit joisin keittiössä, laittaisin sinne ikkunan ääreen pöydän niin että siitäkin voisi katsella ulos. Kumma juttu muuten että usein havainnekuvissa huonekalut on saatettu sijoittaa niin että ikkunan edessä on sohva. Eihän siitä sitten näe ulos. Tai sänky on ikkunaan nähden väärin päin. Minä ainakin haluan istua sohvalla niin että en ole selkä ikkunaan päin, niin että näen ikkunasta ulos.

Kun kämppä on sisustettu, lottovoittajan päivän voi täydentää käymällä ikkunaostoksilla luxusverkkokaupassa. Katsella läpi ökymerkkien valikoimat, ja suunnitella ostokset sieltä.

Ostaisin ainakin Guccin villatakin, Guccin villakaulaliinan ja torkkupeiton, Gucci-buckethatun, Guccin huulipunakotelokaulakorun ja Guccin maksukorttikotelon. Ostaisin vain Guccia, koska se on lempiökymerkkini. En tiedä, mikä heidän filosofiansa on, mutta se tuntuu keskisormen näytöltä kaikille muille. He ikään kuin pitävät pilkkanaan muita kalliita merkkejä, koska vaatteet ovat pöhköjä, ei mitenkään vakavastiotettavia – mutta kalliita. Sopiisi siis täydellisesti minulle: vähän pöhkö, ei vakavastiotettava, blingbling.

Tuotemerkeistä tulikin mieleen viime päivieni löytö: kalsarit.fi Käykääpä katsomassa. Tai instagrammissa löytyy nimellä kotimaisetkalsarit. Kangasalla tehtyjä alusvaatteita. Tilasin joululahjaksi pojalle heidän mamikset eli pitkät bambukalsarit. Mikä itseironia! Kalsareiden pesuohjeessa lukee: Jätä vain lattialle. Ja mainoskuvat ovat aivan huikeita, tyyliin kyykkypissalla pusikossa tai miesporukka viljapellossa kalsarit alhaalla. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tämän takana mainostoimisto vai onko vain tehtaan oma markkinointitiimi näin osaava. Suostuin myös vastaanottamaan mainoskirjeitä ko tuottajalta. Ensimmäisessä luki näin:

”Me ollaan tästä tosi hämillään ja otettuja, et tilasit meidän uutiskirjeen. Kiitos on nyt paikallaan. Me luvataan olla spämmäämättä sua kovin usein ja jos tää alkaa kyrsimään, niin tuolta sivun alalaidasta voi sanoa morot. Tän uutiskirjeen tarkoitus on mainostaa kun on jotain sanottavaa. Sanottavaa olis toki paljonkin, mutta yritetään pitää se jotenkin tähän kaupankäyntiin liittyvänä.”

On vissiin tilattava itsellekin omat kalsarit, kun jää nyt Guccit tilaamatta.

Mutta illalla vien Eurojackpotin, 45 miljoonaa euroa, ja heti perjantai-iltana kello 22, kun arvontatulokset on julkaistu, ostan lottovoittajan penthousen Kaivopuistosta ja kaikki Gucci-tuotteet ökyverkkokaupasta ja lisää niitä bambukalsareita. Vietän loppuelämäni bambukalsareissa Gucci-villatakissa pentahousessa sikaria polttaen jääkaappi täynnä samppanjaa. Jaa siellä taisikin olla taloyhtiössä oikein kylmäkellari. Ostaisin sen täyteen samppanjaa! En ole kyllä varma sikarista, kun se on pahaa ja vedellään vain poskiin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt. Mutta olisi vain niin tyylikästä polttaa sikaria niissä kalsareissa Kaivopuiston penthousessa.

No niin Minna, lopetapa nyt se päiväuneilu. Pari tuntia on vierähtänyt ihan vain luxusta leikkiessä. Sinunhan piti tänään pestä olohuoneen ikkuna, mistä ei enää näy läpi. Takaisin maankamaralle.

Tumps.

Auts, tipuin aika korkealta.

Normaali