Piilojulkisuutta

Tänään oli hassu päivä. Olisipa hauska tietää, millä tavalla vinksin vonksin planeetat astrologisella kartallani törmäilivät, olin nimittäin kahdella tavalla julkisuudessa olematta varsinaisesti julkisuudessa.

Kaikki alkoi eilen. Tein ruokaa ja keittiössä oli radio Suomipop päällä. Siellä toimittaja Jenni Alexsandrova kertoi, kuinka oli yrittänyt löytää itselleen käytettyä kelsiturkkia, mutta ei ollut sellaista onnistunut löytämään. Klik! Tiesin heti että minulla oli juuri oikea turkki hänelle!

Eteisen naulakossa oli roikkunut jo monta vuotta käyttämättömänä valkoinen, lyhyt kelsiturkki, jonka olin joskus yli kymmenen vuotta sitten ostanut. Se oli ollut aikoinaan tosi päheä, mutta nyt kun mittarissa on ruvennut häämöttämään 50, se ei vain enää toimi. Näytän siinä naispuoliselta Irwin Goodmanin reinkarnaatiolta. En ollut raaskinut turkkia myydä, mutta monta kertaa olin sitä jo kyllä harkinnut. Nyt tuntui siltä, että kohtalo oli päättänyt ratkaista asian. Oli aika jättää hyvästit turkille ja nuoruuden hupatuksille ja siirtyä seuraavan ikäaikakauteen. Kelsi saisi uuden elämän nuoren käyttäjän päällä ja pääsisi uusiin seikkailuihin. Lopetin ruuanlaiton siihen paikkaan, nappasin turkin ja itsekutomani villasukat mukaan (toimittaja Sami Kuronen oli sanonut tarvitsevansa villasukat) ja lähdin saman tien Suomipopin toimitukseen Sanomataloon.

Ja happy end’hän siitä tuli. Tänään taas laitoin ruokaa ja kuuntelin Suomipoppia. Siellä Jenni kertoi kelsiturkin tarinan.

Toisen kerran piilojulkisuutta sain, kun somessa koohkattiin Valion uudesta Lemmy Kilmister -spotista. Siinä pahis Lemmy sanoo ettei koskaan ole maitoa juonut, eikä juo. Spotti on mukaelma vuonna 1997 tehdystä maitomainoksesta, jonka suunnitteli mrs middleage ja hänen tiiminsä mainostoimisto Sek&Greyssä. On se hienoa että 20 vuotta vanhat ideat ja 10 vuotta vanhat kelsiturkit kelpaavat! Tuntuu melkein siltä että olen ollut edellä aikaani!

Nyt tässä on enää vain yksi ongelma jäljellä. Ystäväni Krista on himoinnut sitä takkia ja olen sen joskus hänelle perinnöksi luvannut jättää. Nyt sitten petin, menin ja möin. Mutta perustelut ovat vankat: en aio vielä kuolla ja jos elän pitkäänkin, saattaa turkki käyttämättömänä mennä huonoon kuntoon. Ennen kuolemaani en voi turkkia Kristalle antaa, koska olisin hänelle kateellinen omasta vanhasta turkistani. Se muistuttaisi jatkuvasti menneistä gloorian päivistä.

Ja toisaalta, Krista, sinä olet vain vuoden muinua nuorempi. Sinäkin näytät siinä rotsissa Irwin Goodmanilta tai sitten siltä Todella upeeta sarja Patsyltä. Joten tämä ratkaisu on sinunkin parhaaksesi, usko pois. Tajoan skumpat vielä meidän molempien eläessä tästä hyvästä, lupaan kautta kiven ja kannon.

 

 

 

Normaali