Viime aikoina minut on vallannut uudenlainen flow-tila. Se etenee kuin Intercity. Näin: lähden leikkaamaan nurmikkoa. Huomaan, että kukkapenkissä kasvaa lupiineja. Keskeytän ruohonleikkuun ja lähden hakemaan talikkoa kitkeäkseni mokomat. Etsiessäni talikkoa havaitsen työkaluvajan olevan surkeassa kunnossa. Rupean siivoamaan sitä. Työkaluvajaan tarvittaisiin lisää säilytystilaa. Muistan, että kellarissa on vanhoja, puisia perunalaatikoita. Niistä voisi pinota hyllyn vajaan. Lähden hakemaan puulaatikoita kellarista. Kellarissa tajuan, että pieni katonrajassa oleva ikkunalasi pitäisi ottaa pois, ja vaihtaa tilalle pelkkä ristikko tuuletuksen lisäämiseksi alapohjaan. Ryhdyn vaihtamaan ikkunaan ristikkoa. Sitä tehdessäni huomaan, että maassa on paljon oksia, en mitenkään voisi leikata ruohoa tästä osasta pihaa ellen ensin poista risuja. Ryhdyn poistamaan risuja. Lähden hakemaan kottikärryjä risujen poisviemiseksi. Matkalla huomaan, että yksi pajupuu on aivan pystyyn kuollut. Menen hakemaan pokasahan, ja ryhdyn kaatamaan puuta. Siitä tulee aivan järkyttävän paljon risua ja puuta, joka pitää raivata.
Illalla huomaan, että ruoho jäi leikkaamatta.
Järkevässä normaalielämässä toiminta on tavoitteellista, projektit saatetaan alusta loppuun, yksi kerrallaan. Siksi on niin nautinnollista antaa itsensä ajautua tekemisen flow-tilaan, syöksyä kesken kaiken seuraavaan ja jättää edellinen surutta kesken. Jotenkin tuntuu kuin tippaleipäaivoni lepäisivät, kun saavat työskennellä näin holtittomasti. Tai siis, aivoni eivät työskentele tässä tilassa lainkaan, ne ovat totaalilepotilassa.
Ainoa huono puoli puutarhaflow-tyylissä on se, että jossakin vaiheessa flow-tilaa havahtuu siihen tosiasiaan, että kesken on samanaikaisesti noin 12 eri projektia, ja ne pitäisi jollakin tavalla saattaa loppuun ennen kuin saattaa itsensä loppuun.
Ps. Saman flow-tilan voi saavuttaa myös kodin siivoamisessa. Olen kokeillut, toimii!
Mrs Middleage 