Saarijärven Paavotar

Olen kotoisin Saarijärveltä, Runebergin luoman sinnikkään ja hurskaan Paavon kotikonnuilta.

Paavo viljeli peltojaan, mutta huonot kelit veivät sadon kerta toisensa jälkeen. Oli keväistä tulvaa, kesäistä raekuuroa ja syksyllä viimeisenä halla. Ei meinannut millään onnistua. Vaimo repi jo hiuksiaan ja oli valmis lähtemään mieron tielle, mutta Paavo sanoi tekevänsä leveämmät ojat, levittävänsä lisää lantaa pelloille ja rukoilevansa. Viimein onnistui. Vaimo innostui, nyt laitetaan pöytä koreaksi, mutta siihen Paavo että sotsot! Naapurin sadon vei halla, annetaan sille puolet omasta, ja laitetaan taas oman leipäviljan jatkoksi pettua. Kylläpä siinä oli kunnon mies!

Paavon vaimo on saanut runossa huonomman osan; hän on se joka valittaa ja on epätoivoinen, vaimo vähät välittää naapurin tilanteesta.

Saarijärven kirkon edessä on Saarijärven Paavo -patsas. Siinä Paavo seisoo selkä suorana, jopa uhmakkaana, epätoivoinen vaimo kyykkii vieressä hiukset levällään kuin järkensä menettäneenä.

Joka kesä Saarijärvellä joku paikkakuntalainen valitaan Saarijärven Paavoksi. Hän saa oman pienoispatsaan kirjahyllyynsä, jutun paikallislehteen ja taputukset selkään. Muistan kun ensi kertaa Paavoksi valittiin nainen. Oli paljon supatusta, että voiko sitä nyt Saarijärven Paavoksi valita naista.

Tänä vuonna on tullut poikkeuksellisen usein pyörittyä kotipitäjässä, ja Paavon patsaan ohikin muutamaan otteeseen kuljettua, on tullut mietittyä tätä Paavo-asiaa.

Saarijärven Paavo on fiktiivinen hahmo, mutta yleisesti ottaen historia on miesten. Tuleehan jopa sana history sanoista his story, miehen tarina. Nainen on historiassa statistin roolissa.

Mielestäni olisi aika nostaa esille Saarijärven Paavon vaimo. Katovuodet voitaisiin kuvata myös naisen näkökulmasta, mitä on kehittää ruokaa perheelle tyhjästä, mitä on olla raskaana, synnyttää kerta toisensa perään, osa lapsista kuolee, tehdä itse langat, kankaat, vaatteet, pestä pyykit padassa, huuhtoa avannossa, asua anopin katseen alla.

Paavotar ansaitsisi oman runonsa. Paula Vesala olisi oikea ihminen kirjoittamaan sen. Tai voisi se runo olla nykypäivääkin, Vesala saa itse päättää käsittelytavan, mutta runo Saarijärven Paavottaresta, tavalla tai toisella, kiitos.

Sitten sinne Saarijärvelle pystytettäisiin toinen patsas entisen viereen: saarijärveläisen naisen kunniaksi. Tulisi uusi feministinen näkökulma. Patsas- ja runohanke saisi huomiota valtakunnan medioissa, joten kaupunki saisi kaipaamaansa mainosta.

Kesäisin pitäisi järjestää jPaavon päivät. Siellä voisi olla erilaista ohjelmaa sinnikyyden ja periksiantamattomuuden (joku sanoisi jääräpäisyyden) tiimoilta. Juha Hurme voisi olla toiminnanohjaajana Paavon päiville. Hän kyllä keksisi sopivan korkealentoista ja taiteellista ohjelmaa.

Paavo pitää saada takaisin – ja Paavotar tasaveroisena vierelle!

Kuunnelkaapa Dreamgirls -nimisen kokoonpanon Koskematon -kappale youtubesta. Nykytytöt ovat vähän erisorttisia kuin ennen. Voi olla pojilla tekemistä näiden tyttöjen kanssa. Eivät ehkä suostuisi pettuleipää leipomaan, saattaisivat lähteä lätkimään, veikkaan.

Ehkä Dreamgirls voisi tehdä oman versionsa Saarijärven Paavosta. Klassikot kirjoitetaan uudestaan, räppää Dreamgirls. Aloittakaapa Paavosta, pliis.

Normaali