Seppälä

Seppälän konkurssiuutinen herätti muistoja. Vartuin keskisuomalaisessa pikkukylässä, kuudenkymmenen kilometrin päässä Jyväskylästä. Siellä sijaitsi lähin Seppälä. Nykyperspektiivistä, missä lähettipoika tuo muotivaatteet maailmalta mustikkamättäälle, jos vain on nettiyhteys ja luottokortti, on vaikea edes kuvitella, minkälaista oli 70- ja 80-luvuilla.
Jos joku asia oli silloin muotia Amerikassa, kesti ilmiön Suomeen rantautuminen useita vuosia. Ruotsista trendit tulivat vuodessa. Muotivaikutteita sai lähinnä kotimaisista naistenlehdistä. Ei ollut Internettiä tai Instagrammia tai Pinterestiä. Anttilan postimyyntikuvasto tuli melkein joka kotiin. Miehet katselivat siitä rintaliivikuvia.
Ei ollut halpalentoyhtiöitä. Ulkomaanmatkailu oli suhteellisen harvinaista. Oli aika poikkeksellista lähteä perhelomalle ulkomaille. Viikonloppuloma Euroopan kaupunkikohteessa olisi ollut absurdi ajatus. Eikä edes pääkaupungissa käynti kuulunut itsestäänselvyyksiin, ei ainakaan hupimielessä, oikeaa asiaa piti olla, jos lähdettiin. Porukat pyörivät syntysijoillaan, niillä mättäillä minne oli sattunut syntymään.
Helsingin Vuorikadulla sijaitsi Mic Mac. Se oli kuumintahottia. Siellä oli niin trendikästä, että maalainen ei ostoksille tullessaan uskaltanut sanoa mitään, että ei paljastaisi junttiuttaan. Mutta sinne jos pääsi,  ostettiin tummat farkut, joissa oli jättikokoiset takataskut. Niissä peppu näytti pieneltä niin kuin silloin pepun piti näyttää.
Mutta Seppälä, se oli ulottuvilla, sinne pääsi linja-autolla tai liftaten. Siihen aikaan uskallettiin liftata ja se oli varsin yleinen matkustustapa. Seppälässä sai aavistuksen maailman muodista. Muistan vieläkin sen valkoisen röyhelöpaidan, pinkin neuleen tai jasser arafat -tyylisen huivin. Sellainen oli jokaisen kaulassa joskus.
Seppälän vaatteet olivat muodikkaita ja edullisia ja saatavilla. Aika monta markkaa olen Seppälän kassaan kiikuttanut ja vastiketta rahoilleni saanut. Mutta siitä kaikesta on aikaa 40 vuotta. Vuosikausiin en ole käynyt Seppälässä.
Minulla on ehdotus Seppälälle. Koska meillä entisillä nuorilla on Seppälään tunneside ja sympatia, unohtakaa oikeat nuoret, ottakaa kohderyhmäksi meidät. Valmistakaa ja myykää muodikkaita, ei tätimäisiä vaatteita, mielellään hyvistä materiaaleista silti edullisesti juuri meille, joiden takapuoli litistyy ja leviää niin että emme enää tarvitse isotaskuisia micmacejä, ja joiden keskivartalo paisuu niin että tarvitsemme siihen kohtaan jotakin peittävää, ja jotka haluamme näyttää ikäisiltämme, silti pukeutua iloisesti ja modernisti ja kauniisti. Me emme halua näyttää viisikymmentävuotiailta pissiksiltä, mutta emme myöskään tapettiin pukeutuneilta tädeiltä.
Tässä olisi kohderyhmä, jolta puuttuu oma kauppaketju. Voisin jopa ostaa osakkeen sellaisesta kauppaketjusta.

Normaali