Turvasana

Helsingissä on Pride-päivät. Ystävä kertoi salakuulleensa ratikassa keskustelua turvasanoista.

Heti tuli mieleeni iloinen 90-luku. Meillä oli tapana istua pitkään ja hartaasti ravintola Maxillissa. Ennätys oli eräs lauantai, olimme päättäneet istua ravintolassa sen avaamisesta sulkemiseen asti – ja uskokaa tai älkää – näin myös teimme! Pelasimme Trivial Pursuitia, söimme ja joimme. Nälkä tuli useampaan kertaan, samoin jano. En voi käsittää, miten jaksoimme istua niin pitkään?

Näihin samoihin marathon-sessioihin liittyy kolumin aihe eli turvasana. On hirvittävän vaikeaa hallita juomista pitkällä aikajanalla. Sitäkin epämiellyttävämpää on huomauttaa läheiselle muiden seurassa että nyt pitäisi hillitä hevosia juomisen suhteen. Todella nöyryyttävää!  Niinpä keksimme mukamas nerokkaan ratkaisun ongelmaan: turvasanan. Tai oikeastaan lauseen. Jos sanoo: ”Onko Nieminen muuten soittanut?” tarkoittaa se, että kannattaa vakavasti harkita, onko syytä tilata lisää, että ehkäpä ei.

Niinpä tuli sitten se ilta, kun puolisoni sanoi minulle, ” onko muuten Nieminen soittanut”  ja minä siihen aidosti hämmästyneenä että: ”mitä? kuka nieminen? Soittanut? Miksi?

Eli siis kokemukseni turvasanoista eivät ole kovinkaan rohkaisevat. Kannustan mieluumin  elämään elämää, missä turvasanoja ei ensinkään tarvita.

Reunoille ei kannata mennä.

 

 

Normaali