Hyvää Hiljan päivää! Tätä vietetään kuulemma hiljaisuuden päivänä. Hieno idea! Ja tarpeellinen. Hyvä, että hiljaisuuteen kiinnitetään huomiota. Se ja pimeys ovat vähenemässä olevia luonnonvaroja. Vaikka varsinkaan pimeys ei tunnu Suomen kaamoksessa kovinkaan suojeltavalta asialta. Mutta totuus on että valosaaste ulottuu miltei kaikkialle, ja täysin pimeitä paikkoja on maapallolla vähän.
Hiljaisuus on myös meille suomalaisille niin tuttu asia, että emme ehkä osaa arvostaa sitä. Täällä jopa keskellä kaupunkia voi asua suhteellisen hiljaisessa ympäristössä. Toisaalta maaseudullakin on ääniä ja meteliä. Juuri tänään lensi kaksi helikopteria peräkkäin talon yli niin matalalta, että pelkäsin heidän osuvan kattoon, ja meteli oli aivan hirvittävä. En tiedä, millä asialla mahtoivat olla? Etsimässä jotakin? Vai joku harjoitus?
Voisihan sitä jonkinlaisen haittaveron lätkäistä melusaasteelle, ainakin turhalle sellaiselle, kuten moottoripyörien tekopärinä.
Taas tulee mieleen tämä ikuisuusärsytysasia eli ravintoloiden, kuntosalien ja kauppojen taustamusiikki. Milloin siellä hoksataan, että kaikki eivät suinkaan nauti taustamusiikista? Se voi häiritä ja suorastaan pilata koko tunnelman.
Kävin kampaajalla energiahoidossa. Se on erikoishoito, missä ensin päätä, päänahkaa ja hartioita hierotaan ja lopuksi hiukset leikataan luonnollisesti niiden omaa kasvutapaa kunnioittaen. Ohennussaksia ei käytetä lainkaan. Työskentelypiste eristetään sermeillä omaksi rauhalliseksi nurkkaukseksi. Hoito kestää puolitoista tuntia, ja on rauhoittava ja ihana kokemus. Sen jälkeen hiukset kasvavat ”paremmin”. Seuraavaa leikkauskertaa voi hyvin venyttää, hiukset säilyttävät muotonsa.
Kampaaja oli yrittänyt laittaa taustamusiikiksi rentouttavaa spa-musiikkia, mutta ilmeisesti painanut väärää nappulaa. Tekopirteä hey, hey lollipop kaikui korvissa. Vei täysin tunnelman ja rentoutumisen. Lopulta sanoin, että voisiko tuon sammuttaa kokonaan. Se onneksi onnistui. Ravintolassa yleensä ei. Jos ruokaravintolassa pyytää musiikkia hiljaisemmalle tai kokonaan pois, yleensä saa vastaukseksi että tämä musiikki kuuluu meidän kokonaiselämyskonseptiimme, eikä sitä ole lupa säätää. Milloinkahan joku ravintola keksii, että tasainen asiakkaiden oma puheensorina on parasta taustamusiikkia?
Ajelin tänään tänne kakkoskotiin, koska alkoi minun kissavahtivuoroni. Kissa ei pitkän koronakevään ja kesän jälkeen oikein enää sopeudu kaupunkiolosuhteisiin. Parveke ei hänelle riittänyt ulkoiluun. Aamuyöt kuluivat levottomana mouruten. Olemme nyt eläneet pari viikkoa kissan erottamina vuoron perään kissan kanssa kakkoskodissa sen mukaan miten työt ovat sallineet.
Tänään alkoi minun kissavuoroni. Ajoin aamulla Helsingistä Inkooseen ja kuuntelin tapani mukaan Yleä. Kirkkonummen kohdalla mietin että pitääkö tuo sammuttaa? Kestänkö vielä vai meneekö hermot täysin. Yleisradio on nähtävästi laajentanut sunnuntaista Kansanradio-ohjelmaa sisällyttäen sen kaikkiin muihinkin ohjelmaformaatteihin. Liian usein toimittajat vain istuvat studiossa odottamassa kuuntelijoiden puheluita ja whatsup-viestejä.
Eräs soittaja soitti kertoakseen että Kehä kolmosella oli valkoisesta pakettiautosta tippunut sivuovi, ja he olivat sen siirtäneet ojanpientareelle. Toinen soittaja – ilmeisen vanhalta kuullostava mies – soitti vain kokeillakseen, oliko saanut toimittajan kertoman puhelinnumeron oikein ylös. Kyllä oli. Kolmas soittaja, hänkin vanhempi mieshenkilö Tikkurilasta, kertoi olevansa omaishoitaja ja että kotihoito ei toimi ollenkaan ja Kati Nurkka (on ole varma muistanko nimen oikein, ilmeisesti kotihoidosta vastaava henkilö siellä päin) on heinänsyöjä ja mitään osaamaton ja joutaisi lähteä tien päälle. Pari rouvashenkilöä soitti kertoakseen mielipiteensä ravintoloiden aukiolorajoituksiin. Toinen sanoi olleensa nuori sota-aikana ja silloin kaikkien piti olla hiljaa ja nukkumassa kello kymmenen illalla. Että ei hän ymmärrä ollenkaan tällaista marinaa mokomasta. Toinen rouva ehdotti että yökerhot voisivat muuttaa konseptiaan siten että aloittaisivat jo aamusta.
Sillä lailla. Kuulkaahan; minä en ole kiinnostunut kuulemaan kaikkien mielipidettä kaikesta. Haluaisin kuulla radioista toimitettua ohjelmaa, missä toimittajat haastattelevat asiantuntijoita ja keskustelevat ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä.
Toivon radioitoimittajien olevan toimittajia eikä vain juontajia, jotka vastaavat puhelimeen ja lukevat viestejä. Se on helppo ja halpa ratkaisu, ei tarvitse vaivaantua tekemään mitään, antaa vain ihmisten horista omiaan. Ilmeisesti nykyisin voi olla toimittaja toimittamatta mitään.
Aamuohjelmassa oli kaksi juontajaa/toimittajaa, mies- ja naisääni. Sen puoli tuntia, mitä ohjelmaa kuuntelin, nainen sanoi kaksi sanaa: ”mielenkiintoista” kun tuli puhelu tippuneesta pakettiauton ovesta ja ”moikka”, kun kello tuli kymmenen ja uutiset alkoivat. Thank god ne alkoivat ja se ohjelmakidutus loppui. Pyydän nöyrästi: vähentäkää – mieluummin poistakaa – kuuntelijoiden soitot ja viestit ohjelmiin. Palatkaa takaisin korkeatasoiseksi radiokanavaksi! Muuten soitan huomenaamulla sinne aamuohjelmaan itse ja sanon tämän!
Mrs Middleage 