Yhtäkkiä havahdutiin kesäpöydän tarpeeseen.
Jos juhannuksena aamupäivällä haluaa viettää pitkän brunssin, se pitää kattaa mökin päätyyn, sinne minne aurinko paistaa tuohon aikaan. Tarvitaan pöytä, koska jo olemassaoleva pöytä on toisaalla, väärän kokoinen ja sitä paitsi niin vanha –rakennettu 90-luvulla– että todennäköisesti hajoaa, jos siirretään. Pöytä kasvaa jo jäkälää!
Siispä ryhdyin googlaamaan pöytiä. Olisiko retkipöytä hyvä? Kokoonpantava. Ei maksaisi kuin neljäkymppiä. Rimpula kyllä on, tuskin kestävä. Mutta ei ole mahdottoman kalliita huoltovapaiksi mainostetut komposiittipöydätkään. Ja kivannäköisiä! Tyylikkäitä! Sellaisen saisi kotiinkuljetettuna.
Sitten tajusin tarkistaa materiaalin, polypropeenin. Kestää kuumuutta ja aurinkoa, mutta ei pakkasta ja kylmää. Ohjeissa sanotaan että pöytä pitää säilyttää talvella sisätiloissa, oletan että tarkoitetaan lämpimässä. Meillä ei mökillä ole lämpö päällä talvella, tänne ei voi hankkia mitään mikä ei kestä kylmää.
Olen kerran tehnyt materiaalierehdyksen, ostin akaasiapuusta valmistetut aurinkotuolit. Eivät kestäneet aurinkoa, rupesivat heti halkeilemaan. Aurinkotuoli, joka ei kestä aurinkoa, on tyhmä tuote. Ja tyhmä minä, kun sellaiset ostit. Olin yllättävän ärhäkkä, sain tuolit palautettua, vaihdettua kestävänpiin.
Ulkokalusteissa Suomessa materiaaleista paras on kestokyllästetty mänty. Meillä on saunan kuistilla vuonna -94 ostettu kestokyllästetystä männystä valmistettu tuolipöytätuoli-setti. Se on harmaantunut kauniisti, ollut ulkona kaikki nämä vuodet, eikä sille ole tapahtunut mitään paitsi kaunistumista harmaantumisen myötä.
On myös yhä käytössä pyöreä teak-pöytä, sekin ostettu vuonna 1994. Kaikki nämä vuodet ulkona, eikä ole öljytty. Harmaantunut, nätti ja ehjä, mutta teak on kapeaa, säleistä, ja siksi mielestäni ei niin nätti ja hyvä kuin kestopuumännystä tehdyt pihakalusteet.
Huono puoli kestopuisissa mäntykalusteissa on se että ne ovat ostettaessa vihertäviä. Pitää kestää hetki että harmaantuvat. Silti, jos pitäisi ostaa pihakalusteita, jotka pidetään ulkona, kylmässä ja sateessa, ovat huoltovapaita ja kestäviä, ostaisin edelleen vain ja ainoastaan kestopuisia mäntykalusteita. Ei tarvitse ikinä koskaan ostaa uutta, se on mahtavaa! (Tammiston Puulta olen joskus ostanut, suosittelen sitä. Tämä ei ole mainos, enkä ole saanut tästä mitään taloudellista hyötyä. Tämä on vain oma kokemus.)
Mies sanoi että tutkitaan nyt kuitenkin, mitä puutavaraa mökin alla on. Jospa pöydän voisi valmistaa itse. Epäilin. Ryhdyin muihin hommiin. Tarkoituksenani oli maalata kanala, ryhdyin harjaamaan sen ulkoseiniä puhtaaksi. Ja kas, mies oli sillä aikaa löytänyt mökin alta tarvittavat puutavarat pöytään. Siitä saadaan takuulla säänkestävä, huoltovapaa pöytä, joka ei tule koskaan päätymään kaatopaikalle. Tulee maksamaan 0 euroa, eikä kuormita luontoa. Sitten joskus pöydän voi polttaa juhannuskokossa. Tosin niitä ei ole poltettu enää moniin vuosiin…
Kanalan seinien kanssa kävi hassusti. Harjasin niitä puhtaaksi ja tajusin että koko rakennuksen läikikkyys ja rumuus johtuu ulkoseinän lautoihin 15 vuoden aikana tarttuneesta männyn siitepölystä. Kun harjaan tönön seinät puhtaaksi, sitä ei tarvitse maalata ollenkaan. On niin nätti juuri noin! Harmi vain että ehdin ostaa jo maalin. Täällä olisi nyt viiden litran pönikkä mustaa maalia kaupan!
Ps. Olen jo useampana vuotena keskittänyt oman loma-aikani kesäkuun alkuun. Suosittelen muillekin! Mielestäni nämä viikot ovat aliarvostettuja, alihuomioituja, parhaita lomaviikkoja kotimaan lomaan! Luonto kukoistaa! On valoisin aika vuodesta, edes yöllä ei ole pimeää. Ketään ei ole missään, koska ”kaikki” aloittavat lomansa juhannuksen jälkeen. Ja kun se kannattaisi päättää juhannukseen!
Loma-aikaa ei ole aina ja kaikilla mahdollista valita, mutta jos on, niin suosittelen tätä!
Mrs Middleage 