Paineeton pääsiäinen

Joulu on yksi tiukasti aikataulutettu päivä, jota häärätään kuukausi. Aatto on juna, joka etenee ja jonka vauhdissa yrittää pysyä. Herätään, joulupuuro. Puolilta päivin glögi ja joulurauhan julistus. Jouluaterian esillelaitto, nautitaan klo 15 alkaen. Klo 17.30 luetaan jouluevankeliumi, juodaan kahvit ja konjakit ja syödään suklaakakku. Joulupukki tulee klo 18. Lelujen kokoamista, lahjapapereiden keräämistä. Päivän aikana on ollut käytössä paremmat astiat, joita ei voi laittaa pesukoneeseen, joten tiskaamista on paljon.

Verrattuna joulujunaan pääsiäinen on neljän päivän levollinen flow-tila. Viime vuonna tein pashat ja kulitsat, kasvatin ruohot ja poimin pajunkissat.

Tänä vuonna en tehnyt mitään valmisteluja. Menimme ruokakauppaan, ostimme karitsanpaistin ja sitruunanmakuista rahkaa ja kimpun narsisseja.

Kiirastorstai-iltana nostin piirongin laatikosta esiin pääsiäiseen liittyvät koristeet.

Pääsiäinen on valmis. Ja täydellinen.

 

 

Suola sulattaa – myös patit

Olen onnistunut tuhoamaan kaksi kiusallista rasvapattia. Salaisena aseenani on kristallisuolasaippua. Se on sellainen kova, vaaleanpunainen, saippuapalan muotoinen kimpale suolaa. Omani ostin Ruohonjuuresta, mutta taisin nähdä niitä myytävän jo Prismassakin. Ei maksa kuin muutaman euron.

Ensimmäisen patin katoamisen yhteydessä en vielä uskaltanut olla varma, että katominen johtui nimenomaan tästä suolasaippuasta. Patti sijaitsi korvan lähellä, siinä missä leukaluu loppuu.

Olin jo varannut ajan terveyskeskuslääkäriltä patin poistoon, kun aloin sitä itse hoitaa suolasaippualla. Aina kun olin suihkussa, hinkkasin suolasaippuaa pattiin ja niin siinä vain kävi että se katosi, pim! Kohdassa tuntuu enää pienenpieni nuppineulanpään kokoinen jälki siitä että siinä jotakin joskus on ollut.

Seuraava patti ilmestyi kiusalliseen kohtaan ylös reiden sisäpintaan. Aloitin jälleen suolasaippuahoidon. Hinkkasin saippuaa pattiin aina kun olin suihkussa. Ei mennyt viikkoa ja pim! Patti oli pois.

Nyt olen päättänyt aloittaa keskivartalon rasvakertymien hinkkaamisen suolasaippualla. Jos kerta rasva katoaa patin muodosta niin miksi ei myös jenkkakahvasta. Eihän se rasva itse tiedä, missä on.

Härreguudendå

Lauantai-iltana tulin myöhään töistä, istahdin sohvalle, avasin olutpullon ja television. Yle Femmalta tuli Ruotsin Melodifestivalen ja jäin sitä siihen katsomaan.

Olipa mahtava show!  Juontajalla tyylikäs mekko, veikkaan että sellainen tyköistuva, pitkähihainen 0-kauluksinen pitsipaita tulee pian muotiin. Tai siis varmaankin on jo. Ohjelman ohjaaja osasi asiansa: joka sekunti optimoitu, tapahtumat vyöryivät eteenpäin sutjakasti, ei ollut mitään joutavia jaaritteluja.

Ja mikä nerokkainta, puolet äänistä antoivat kansainväliset Euroviisuraadit! Siis raadit eri maista! Mitä asiaan sitouttamista! Ei yhtään hullumpaa kysyä niiltä, jotka viime kädessä lopullisessa kisassa voittajan valitsevat, mistä pitävät. Ja olihan se musiikki taattua ruotsalaislaatua. Ei pitäisi vertailla puuroa sushiin, mutta Suomen versio vastaavasta, Uuden musiikin kilpailu, on kuin kivikaudelta. Ja UMK:n juontaja Roope Salminen yhtä tyylikäs kuin Kari Salmelainen Napakympistä.

Näkemäni perusteella olen sitä mieltä, että joko A) Euroviisut lopetetaan, kaikki voivat katsoa Ruotsin Melodifestivalenia ja se siitä, se riittää. Tai B) lopetetaan Suomi, liitytään Ruotsiin, vaihdetaan eurot kruunuiksi saadaan kuningasperhe kaupan päälle.  Ja Euroviisuvoitto.

Hyvää Naistenpäivää naisista parhaille – siis sinulle!

Kirjasta Tyylillä – Runoja naisista parhaille

Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi ystävällisesti

kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi
kyselisit vointiasi
täyttäisit toiveitasi

Mitä elämässä muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi armahtavasti

kohtelisit itseäsi kuin
kunnioittamaasi ihmistä
arvostaisit piirteitäsi
hyväksyisit virheitäsi
etkä enää motkottaisi
huonommuuttasi
nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä
kirjoittamattomista kirjeistä
siivoamattomista komeroista
laiminlyödyistä vierailuvelvotteista
lisääntyneistä liikakiloista

Mitä tapahtuisi
siskoni
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystävälle

( runon on kirjoittanut Helsingin piispa Irja Askola )

Vuoden kohokohta

Kohta on taas käsillä yksi vuoden kohokohdista – nimittäin Naistenpäivä. Virallisestihan se on tiistaina 8.3. mutta minä juhlistan sitä jo lauantaina. Menemme yhdessä veljentyttärieni 2 x 36v. skumpalle ja syömään. Ikkunapöytä on varattu. Samalla juhlistamme meidän kaikkien edesmenneitä syntymäpäiviä, jotka osuivat samalle viikolle.

Ihmettelen, miten huonosti markkinoitu ja kaupallistettu asia Naistenpäivä on. Johtuisiko sitten siitä, että perinne on peräisin entisestä Neuvostoliitosta, ettei sitä osata kaupallistaa, mutta silti, potentiaalia olisi. Tästä aiheesta irtoaisi teemaa ja häppeningiä vaikka minkämoiselle laivaristeilylle, teatterille, konsertille, ravintolalle, puhumattakaan erilaisista kauneushoitoloista, spasta, naisten vaatekaupoista yms.

Kaiken lisäksi Naistnpäivän ajankohta on passeli: talven selkä on jo taittunut, päivä on yhtä pitkä kuin yö, on kevättä ilmassa. Joulusta on jo aikaa, pääsiäinen vasta aavistus. Laskiainen laskettu, runebergintortut syöty ja sulateltu.

Nautin veljentyttöjeni nuorekkaasta ja pirteästä seurasta. Samalla voin upgradata tietoni kaikesta uudesta, jonka perässä yritän pysyä. Viime vuonna olimme Naistenpäivän kunniaksi brunssilla, joka sitten loppujen lopuksi kesti iltaan asti.

Minulla itselläni ei ole siskoja, kolme veljeä kylläkin, mutta huomaan kaipaavani sisarellisuutta. Parhaimmillaan eri-ikäiset naisystävät ovat juuri sellaisia elämän sisaria. Pökkivät eteenpäin, lohduttavat, kannustavat ja uskaltavat sanoa suoraan. Kippis kaikkille naisille! Naiseudelle! Ystävyydelle!

Nyt tulikin mieleen että L. Onervalla on runo naisista. Runossaan Onerva kritisoi naisia teennäisyydestä ja kannustaa vapautumaan sovinnaisuuden ja tekopyhyyden kahleista. Laitan runon tähän loppuun muidenkin mietittäväksi.

L.Onerva: Te naiset!

Te naiset, te naiset, te näyttelijät,

te petätte, peitätte yhä,

te lainaatte lapselta katsehen

ja ilmehen tekopyhän.

Te petätte itsenne, petätte muut,

kun sidotte silmät, tukitte suut

ja käytte kuin nunnien kuvat,

kuin enkelit tusinataiturin

palapiirtehin säveän säädyllisin,

näin täyttätte luulot ja luvat.

 

Oi ollapa kerrankin ihminen

ja valinnoistanne vapaa!

Te pelkäätte sääntöjen sävyä

ja kotien kireää tapaa:

mut ponnisteltua uuvuksiin

te lankeette kaapunne laskoksiin

ja – silloin joskus ma mietin:

Mitä hyötyä näytellä enempää,

tekin tahdotte miestä miellyttää

ja kuljette vireissä vietin!