Meidän suvussa on ollut tapana, että työ ei aiheuta ihmiselle mitään pahaa, pelkästään hyvää. Mitä enemmän työtä teet, sitä hyvempi olo ja paremmin menee. Siihen minut on kasvatettu – ja niin olen elänyt viisikymmenvuotisen elämäni- iloiten ja nauttien työstä.
Isäni teki paljon työtä. Kerran murrosiän voimaintunnossa kyseenalaistin hänen elämäntapansa sanomalla, etteikö työ ole synti, jos ei jää aikaa perheelle? Isä ei oikein ymmärtänyt. Luulen, että sanomalla työtä synniksi loukkasin häntä enemmän kuin mitenkään muuten olisin kyennyt. Silti olen yhä samaa mieltä.
Työperäinen sairaus lienee ihmiskunnan historiassa pääasiallinen kuolinsyy? Aspesti on ollut muistaakseni edellinen kohun aihe. Ylipäätään fyysisesti raskas työ on sairastuttanut ja kuolottanut. Nykyisin kuollaan enemmän vanhuuteen tai vanhuuden sairauksiin. Työ ei välttämättä ole ollut sairauttavaa.
Olen sulkenut korvani heitä, jotka ovat jääneet pois, ja mennessään mumisseet sisäilmaongelmista. Olen ajattellut, että en ole heitä. Olen vahvempi. Meidän suvussa kestetään. Ei kitistä.
Nyt ihmettelen itseäni, atooppista ihottumaa joka ryöpsähtää. Rupisia taipeita. Hengitystä joka ei kulje, silmäluomet, jotka turpoavat ja kutisevat, kutittaa kaulasta, selästä, rintojen alta, sydämessä tuntuu, tukkoiset korvat ja pahin – ajatus ei kulje – kuin ameeba olisi vallannut minut ja aivoni.
Totaalinen väsymys, sellainen joka lamauttaa ihmisen sängynpohjalle, vaikka kello on vasta kolme iltapäivällä. En enää lenkkeile, en enää tee mitään, kun en jaksa ja pysty. Nukun, syön. Jaksoin vielä kaksi kuukautta sitten ”normaalia elämää”; kävin lenkillä, kuntosalilla, siivosin, olin läsnä kotona, mikään muu ei ole elämässäni muuttunut, paitsi työpaikka ja -frekvenssi.
Töissä on sisäilmaongelma. Ja se myrkyttää minut.
Vaihtoehdot ovat olemattomat. En kuuluu työterveyshoidon piiriin. Joten en voi saada siirtoa, en sairaslomaa, en edes tutkimusta siitä, mistä on kysymys.
Sisäilma-asiantuntijat ovat näissä asioissa ymmällään, minusta kaikki on päivänselvää.
Rakennus, joka on tehty perustukseltaa ns. rossipohjaiseksi eli maalattiaiseksi, sitä ei saa muuttaa sisätilaksi, eristää, laittaa lattiaa. Sulamisvesi ei pääse pois. Vesi, jonka olisi kuullut päästä maahaan, jää rakenteisiin. Siinä itää ja elää, muhii sienet ja homeet.
Sanoisin, että isossa osassa Suomen homeongelmaisista tiloista tämä on syy: maapohjainen kellaritila on tehty lämpimäksi sisätilaksi.
Mielelläni olen väärässä. Mielelläni kuulen asiantuntijanäkemyksen, joka puoltaa maapohjaisen kylmän tilan tekemistä sisätilaksi, ja olen väärässä.
Olisin niin mielelläni väärässä.
Edes tämän ainoan kerran elämässäni.
Mrs Middleage 