Onneksi on tullut määriteltyä oma sukupuoli-identiteetti sattumalta jo blogin nimessä niin ei tule kenellekään yllätyksenä että olen she/her/hers.
Kyllä veri kiehahti ja aamu pärähti reippahasti käyntiin, kun paperi-Hesari ei tullut ja ryhdyin lukemaan kännykkäversiota. Törmäsin Pekka Pouta -kohuun, joka minulta oli mennyt tyystin ohi, ilmeisesti koska huomioni on ollut niin täysin villapaidan kudonnassa.
Pekka Pouta oli ihmetellyt, miksi ihmiset olivat lisänneet twitteri-profiileihinsa englanninkielisiä sukupuolimääritteitä. Aiheellinen kysymys, en ollut minäkään tällaisesta ilmiöstä tietoinen, mikä osoittaa vain oman ikääntymisen. On vaikea pysyä kärryllä kaikesta. Ja ainut lohtu on se, että onneksi tietämättömyydestä loukkaantuneet nuoret tulevat joskus itse kokemaan saman. Yhtenä kauniina päivänä he eivät ymmärrä, mistä on kysymys.
Nyt on kysymys muunsukupuolisten ja transihmisten oikeuksista. Aiheita, joista minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta eikä tietoa. Mutta samoin kuin Pekka Pouta ihmettelen, miksi yhtäaikaa toisten mielestä sukupuolesta ei saa tehdä numeroa, ja toisten mielestä se nimenomaan pitää määritellä.
”Päivää, olen Minna, olen syntynyt naiseksi ja koen olevani nainen, paitsi välillä en, välillä koen olevani sukupuoleton, aika useinkin, toisaalta vaihdevuosioireet muistuttavat minua vahvasti siitä että olen nainen, ja luulen että kun olen tämän elämänvaiheen käynyt läpi, koen olevani tyttö jälleen, nimenomaan tyttö, en nainen, siksi puhuttelen itseäni mielelläni pikku-Minnaksi, ja muutkin saavat minua nimitellä tytöksi, tädiksi saa nimitellä myös, mutta ei akaksi, mummo toivon joskus olevani myös.”
Monenlaista ihmeteltävää maailmassa riittää, tässä joitakin mieleen tulevia esimerkkejä.
Kehopositiivisuus. Samanaikaisesti/vuoron perään televisiossa pyörii Satakiloiset siskot ja Suurin pudottaja. Oma mielipide: Itse yritän suhtautua omaan kehooni positiivisesti, mutta välillä se on vaikeaa, koska haluaisin olla keskivartalosta kapeampi, siten olisin enemmän entinen minä. Kerran yritin antaa palautetta mielestäni paino-ongelmasta kärsivälle ystävälle kehottamalla häntä laihduttamaan. Hän vastasi nerokkaasti, että jos häntä ei nolota kulkea pannulapun (minulla oli ylläni itse virkattu naurettava mekko) kanssa, ei minunkaan pitäisi vaivautua hänen painostaan. Tämä tapahtui 90-luvulla, olemme yhtä ystäviä, minä kaipaan pannulappumekkoani, jonka heitin roskiin, tosin en ystävän kommentin vuoksi vaan siksi että jossakin kohtaa 2000-luvulla mekko alkoi minusta itsestänikin näyttää pannulapulta.
Salaliittoteoriat. Pieni valtaapitävä eliitti yrittää pienentää maapallon väestömäärää päästämällä koronaviiruksen valloilleen, ja sillä verukkeella rokottaa väestön (eliitti ei rokota itseään, mutta ei sitä kerro) ja rokotteen ottaneet kuolevat tai vammautuvat tai muuttuvat lisääntymiskyvyttömäksi, vähintäänkin saavat autismin. Holokaustia ei ollut, se on peitetarina, kehitetty jotta juutalaiset saisivat lisää valtaa ja olisivat kritiikin ulottumattomissa. Oma mielipide: naurattaisi jos ei pelottaisi. Miten herkkäuskoisia ja johdateltavia ihmiset ovatkaan! Se on pelottavaa. Yle Areenassa on parhaillaan mielenkiintoinen ruotsalaisdokumentti rokotevastaisuudesta. Monimutkaisessa maailmassa ihmiset kaipaavat helppoja vastauksia ja syyllisiä.
Sukupuoli-identiteetti Vähemmistöt kaipaavat hyväksyntää ja huomiota, kokevat syrjintää. Oma mielipide: Suurta enemmistöä ei kiinnosta. Vähemmistön mielestä meidän pitäisi olla kiinnostuneita ja ottaa selvää ja kantaa. Suuri enemmistö kohauttaa harteitaan, voivoi kun meillä kaikilla on omat ongelmamme, tsemiä teille ja iso peukku ja hali ja sori kun en tajua. Sori myös kun en jaksa välittää, on niin paljon kenestä/mistä pitää välittää, kuten esimerkiksi romanikerjäläisten ongelmat, rescue-koirat, nuorten pahoinvointi, lisääntynyt väkivalta, lähisuhdeväkivalta, riippuvuudet, uusavuttomuus, puiden kaataminen, lähiluonnon tila, Itämeren tila, Navalnay, polarisoituminen, sähkön siirtohinnat, EU:n elvytysrahat, vanhustenhoidon nykytila, homekoulut, koulukiusaaminen, lähihoitaresurssin riittämättömyys ja ikäsyrjintä.
Muistelen kesätyötä pikkupaikkakunnan hautausmaalla. Pitkään virassa ollut suntio esitteli minulle hautausmaalle haudattuja kuin vanhoja ystäviään: ”Tässä on se-ja-se, oli sellainen ja tällainen, kuoli siten ja täten”. Erityisesti kaksi hautapaikkaa jäivät mieleen. Suntio kertoi että kylällä oli aikoinaan elänyt naispari, jakoivat talouden ja elämän, naimisissa eivät tietenkään olleet, kun ei se siihen aikaan ollut sallittua. Naiset olivat eläessään toivoneet pääsevänsä yhteishautaan. Se ei kuitenkaan heidän sukulaisilleen sopinut. He eivät siihen suostuneet, häpesivät. Lopulta löytyi ratkaisu: naiset haudattiin vierekkäin, mutta eri kivien alle.
Jotenkin surullinen tarina. On varmasti raskasta olla suvun häpeäpilkku oman identiteettinsä takia, ei sellaista pitäisi koskaan kenenkään kokea. Mutta kertoo minusta isommasti yhteiskunnasta. Kuten tässäkin vanhassa tapauksessa, asia ei ollut laajemmalle yhteisölle ongelma, ei kyläläisiä haitannut naisten sukupuoli-identiteetti. Ei siitä tehty mitään numeroa, niin kuin ei mistään muustakaan. Varmaan on supistu, mutta niin pienellä paikkakunnalla supistaan paljostakin. Toisten juomisista ja naimisista ja kuka kenenkin lapsi oikeasti on.
Luulen että sama saattaa koskea transsukupuolisia ja muunsukupuolisia nykyisin. Asia on vaikeinta heidän lähipiirilleen, mutta muille ei, muille se on ihan sama. Koska yleisesti ottaen muiden asiat tuppaavat kiinnostamaan yllättävän vähän. Ehkä myös ratkaisu voisi löytyä lähempää, kun vähemmistöön kuuluva saa tukea ja ymmärrystä omalta perheeltä, työyhteisöstä ja ystäviltä, kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu ja kunnioitettu, ei hän epäile asemaansa myöskään yhteisön silmissä.
Muistuu mieleen se vanha mies, oliko nimeltään Markus, joka tykkää pukeutua minihameeseen, korkokenkiin ja meikata, ja josta on ollut oma tv-sarja. Eräässä jaksossa hän kertoi naiseksi pukeutumisensa alkutaipaleesta. Markus oli piilotellut ominaisuuttaan vuosikymmeniä, pelännyt muiden reaktiota, mutta kun hän viimein uskaltautui mennä naiseksi pukeutuneena lähikauppaan, kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota. Sillä ei ollut mitään merkitystä kyläyhteisölle. Markus yllättyi muiden ei-yllättymisestä, ja alkoi vapautuneesti pukeutua naiseksi niin kuin oli halunnut jo vuosikymmeniä.
Niin se saattaa kuulkaas olla, sillä ei ole mitään merkitystä. Ja voi olla että lopulta sekin on joillekin kova paikka, et saakaan mitään erityishuomiota, vaikka olet erilainen, sinua kohdellaan ihan yhtä välinpitämättömästi kuin meitä muitakin.
Olen huomannut että joillekin ihmisille sukupuoli-identiteetti on hyvin tärkeä, kenties tärkein ominaisuus/piirre ihmisessä. Muistan kerran esittäneeni oman näkemykseni sukupuolesta, että se on kuin hiusten- tai ihonväri, ja kun kuolemme ja jäljelle jää puhdas sielu, ei sillä ole ihonväriä, eikä sukupuolta. Kanssakeskustelijani oli täysin eri mieltä, hänestä me jatkamme naisena ja miehenä tai muunsukupuolisena oloa myös kuolemanjälkeisessä elämässä. Voi taivas, en minä ainakaan jaksa olla nainen enää sitten, olen taivaassa mieluummin vaikka pannulappu.
Kun saan villapaitainnostuksen loppumaan, taidankin virkata itselleni uuden mekon ja alkaa taas pannulapuksi. Ehkä minulla onkin pannulapun sukupuoli-identiteetti. Minussa elää puhdas pannulapun sielu.
Mrs Middleage 