Alku

Jotakin tästä tulee.

Jos tulee susi, voin olla punahilkka.

Tällä kertaa toinen kerta sanoo toden.

Melkein tasan kolme vuotta sitten päätin aloittaa blogin, missä kertoisin siitä, miltä tuntuu olla keski-ikäinen nainen. Ei siitä mitään tullut. Omien fiilisten jakaminen ventovieraiden kanssa ei tuntunut hyvältä. Unohdin salasanat ja käyttäjätunnukset ja mihin blogin olin edes perustanut.

Mutta ehkä asialla onkin merkitystä. Miksi vaihdevuosista vaietaan? Miksi hiukset eivät saisi harmaantua?  Mitä hävettävää tässä on? Naturalia non sun turpia, mikään luonnollinen ei ole hävettävää. Ainoa latinankielinen lause jonka osaan. Opettelin jos joskus tulisi pieru väärässä paikassa. Ei tullut, mutta nyt tuli lauseelle käyttöä.

Haluan kertoa keski-ikäisen naisen ajatuksista, havainnoista ja tunnetiloista positiivisesti ja toiveikkaasti. En pelkää vanhenemista – ainoastaan ihmettelen että se tapahtuu minullekin. Pelkään vain hiiriä.

Eläköön kadonnut takapuoli, eläköön roikkuvat allit, eläköön pullistunut vatsa, eläköön harmaat karvat?