Kortti pois viisi viikkoa

Pyöräilin sitten tänään Pasilan poliisiasemalle kuulemaan tuomioni. Sinne jäi ajokortti viideksi viikoksi. 9.4. saan kortin takaisin, paitsi että se on sunnuntai, joten saan hakea kortin 10.4.

Kylläpä on mustalammas olo. En tunne ketään, kenellä olisi ollut ajokielto. Ja kun en varsinaisesti pidä itseäni kaahailijana, reippaasti ajan kyllä. Johtuu ihan tästä varhaisdementiasta. Ajatuksissani unohdan, mikä vallitseva nopeusrajoitus on. Mutta seliseli, näin kävi, turha sitä muuksi puhua.

Ajokortti on ollut 18-vuotiaasta. Paljon olen autoa ajanut aina. Eihän siellä kotikonnuilla maaseudulla edes ollut mitään julkista liikennettä. Siellä oli kaikkien pakko hankkia kortti heti kun mahdollista, jos mieli jonnekin mennä.

Sakkoja en ole pahemmin aiemmin saanut. Raskaana ollessa ajoin kerran yhtä soittoa Lapista mökille Turun saaristoon ja siinä matkalla tuli yhdet sakot, siis vuonna 2003.

Ja kerran sain sakot Islannissa, sellaisella autiomaan läpi menevällä suoralla, missä ei ollut ketään eikä mitään. Missä ruohikossa se poliisiauto siellä muuten piileskeli, ihmettelen.

Näinä vuosina en ole ollut ajamatta autoa. Pisin jakso lienee 80-luvun lopulta, kun olin kolme viikkoa interraililla. Silloin en ajanut autoa. Enkä 90-luvulla kahden viikon Thaimaan matkan aikana. Nyt pitäisi sitten olla viisi viikkoa autoa ajamatta. Tuntuu kummalliselta. Itse asiassa vähän ahdistavalta. Se, että on ajokortti ja auto, merkitsee sitä, että voin tuosta vain hypätä autoon ja ajaa pois, minne vain. Se on vapauden tunne. Sen olen nyt menettänyt.

Toisaalta nyt alkaa pyöräilykausi kuukautta normaalia aikaisemmin. Kesään mennessä olen hyvässä kunnossa. Ja perhe saa oppia tekemään ruokaostoksia. Tästä edespäin en maitoja ja tuoremehuja kaupasta kanna. Niiden juojat saavat ostaa ja kantaa ne itse. Ostan vain vichyä, mitä itse juon.

Tässähän voi myös muutenkin pakkorauhoittua, kun kaikki äkkinäiset autolla lähdöt ei käy. Joka paikkaan pitää mennä kävellen, pyörällä tai julkisilla. Ehkäpä viiden viikon kuluttua olen oppinut täysin uuden autottoman elämäntyylin ja jätän ajokortin kokonaan hakematta. Pitäkööt hyvänään.

Että tämmöinenkin uusi kokemus. Nyt rupeaa nämä uudet kokemukset vähitellen riittämään.