Juhlan aika

Viime syksynä tuli 30 vuotta siitä kun menimme kihloihin. Nyt on häiden vuoro! Menimme naimisiin vappuaattona vuonna 1994.

Morsiuspuku on yhä tallella mutta en mahdu siihen. Huntuun kyllä mahtuisin!

Lähdemme tänään häämatkalle. Lennämme Venetsiaan, olemme siellä muutaman yön Lidon saarella. Sieltä matka jatkuu vanhantyylisellä junalla Pariisiin. Junassa myös yövytään ja syödään hienosti. Matka päättyy Pariisiin. Olimme siellä häämatkalla myös vuonna 1994.

Ihanaa, vähän jännittävääkin!

Sääennusteissa on luvattu sadetta joka paikkaan. Ei haittaa! Sateinen Venetsia ja sateinen Pariisi – eikö se kuulosta romanttiselta?

Emme ole suunnitelleet mitään ohjelmaa. Se on paras ohjelma. Ei säntäilyjä paikasta toiseen, ei hätäilyjä, ei kokemusten metsästämistä. Tehdään mitä huvittaa, ennen kaikkea nautitaan kauniista ympäristöistä, se on parasta.

Kolmekymmentä vuotta. Monenlaista siihen on mahtunut. Ja miten paljon ihmisenä sitä onkaan muuttunut siitä mitä oli 28-vuotiaana, kun menimme naimisiin. Minusta tuntuu että olen ihan toinen ihminen! Mutta on kyllä ympäröivä maailmakin muuttunut. Se vielä enemmän. Rakkauskin on muuttunut. Nyt tuntuu siltä kuin olisimme kaksi toisiinsa kiinni kasvanutta puuta. Tuntuisi hyvin vaikealta elää ilman toista. Olemme tärkeitä toisillemme.

Palaan tänne kirjoitusten pariin sitten Vapun jälkeen. Kippis!