Mies avautuu ystävälleen. ”Syntymäpäivälahjan keksiminen vaimolle on tuskastuttavan vaikeaa. Yleensä epäonnistun. Näen vaimon ilmeestä että lahja on pettymys, se harmittaa. Mutta tällä kertaa keksin lahjan, mikä varmasti osuu oikeaan ja ilahduttaa.”
”Mikä se on?” ystävä kysyy.
”Vaimoni on tyttönimeltään Tiainen. Ja hän pitää kovasti pikkulinnuista. Viimeksi rautakaupassa käydessäni keksin – linnunsiemeniä! En ollut koskaan tullut ajatelleeksi että tosiaan, rautakaupassa myydään linnunsiemeniä. Ostin ison pussillisen. Jos kaikki itävät onnistuneesti, siitä tulee iso parvi, ainakin tuhat pikkulintua!”
Ystävä: ”Mahtava lahja! Vaimosi pitää siitä varmasti! Mitä pikkulintuja niistä siemenistä tulee? Punatulkkuja? Mustarastaita? Vai mitä?”
Mies: ”Sitä en tiedä. Pussissa luki vain että pikkulinnun siemeniä. Oletan että se on jonkinlainen sekoitus eri lajeja. Toivon että ainakin mustarastaita. Niiden laulusta vaimo erityisesti pitää.”
Ystävä: ”Entä jos ne pikkulinnut, jotka niistä siemenistä itävät, eivät sovellu tähän ilmanalaan. Jos ne on vaikka jotain trooppisia lintuja, papukaijoja tai sellaisia.”
Mies: ”En usko että niin kävisi. Ostinhan siemenet kotimaisesta rautakaupasta enkä mistään verkkokaupasta. Uskoisin että rautakauppa myy linnunsiemeniä, jotka sopivat ilmanalaamme, ihan niin kuin heidän myymänsä kukansiemenetkin. Eihän rautakauppa myy sellaisten kukkien siemeniä, jotka eivät täällä eläisi, jotakin kaktuksen siemeniä tai sellaisia.”
Ystävä: ”Olet aivan oikeassa. Niin sen täytyy olla.”
Mies: ”Hieno tunne, kun kerrankin onnistuu löytämään sopivan lahjan vaimolle!”
Mrs Middleage 